Äkkipikavälityö

Venlan viitta edistyy, mutta vähän turhan hitaasti. Viitta aloitetaan leveästä päästä, mikä tarkoittaa tietty sitä, että alkuun tuntuu ettei mitään tapahdu vaikka kuinka pistää puikkoa ristiin. Langatkin uhkaavat loppua kesken. Kävin eilen hakemassa Poppelista viimeisen oikeanvärisen lankakerän ja luulen, että tarvitsisin vielä pari kerää. Pitää toivoa että lankaa tulee lisää tai että sitä löytyisi muista Jyväskylän lankakaupoista.

Viitan valmistumisvauhdista turhautuneena päätin, että jotain valmistakin on saatava. Niinpä päädyin tuunaamaan laukkuani pitsipätkällä. Näitä "armeijalaukkuja" liikkuu ainakin Jyväskylässä paljon ja useimmat niistä on koristeltu jotenkin omistajansa näköiseksi. Jotenka kyllähän minunkin sitten piti! Pitsi on neulottu, ohje on samasta kirjasta kuin viitankin ohje.

PITSI LAUKKUUN

Malli: Reunapitsi Kaunis Neuletyö-kirjasta
Lanka: Aida 20 (luultavasti)
Puikot: 2,0

Pitsi valmistui illan aikana sarjoja katsellessa ja on ihan kivan näköinenkin mun mielestä. Nyt voi sitten taas uudella innolla jatkaa viitan väkerrystä, kun on taas jotain saanut valmiiksi asti.

Lankoja

Mitään uutta valmista esiteltävää minulla ei ole, mutta kuitenkin ihan postaamisen arvoisia löytöjä ja suunnitelmia. Kandin ensimmäinen versio valmistui ajallaan, joten päätin palkita itseni langoin ja koukuin. Mukaan Poppelista tarttui pari bambuista virkkuukoukkua ja vähän lankojakin:

Venkun lähestyvät synttärit mielessäni ostin kutittamatonta ja ainakin minusta Venkun väreihin sopivaa lankaa. Langat päätin nitkutella ponchon tai viitan muotoon, ohje löytyi lankojen alta pilkistävästä "Kaunis neuletyö" kirjasta vuodelta 1947. Kirjan sain äidiltä muistaakseni viime talvena ja siitä asti olen suunnitellut, että jotain tuosta kirjasta pitäisi tehdäkin.

Jostain syystä kaikenlaiset ponchot, viitat ja keepit ovat viimeisen vuoden tai parin aikana viehättäneet kovasti, ja kenellepäs parempi testata moista kuin Venlalle. Kun on kantaja riittävän söpö, niin työkin näyttää takuulla kivalta. Osa viittojen (ja ponchojen) viehätyksestä johtunee siitä, että niitä on näkynyt mm. H&M:n kuvastoissa ja katukuvassakin. Osittain ihastus tullee Punahilkasta, Harry Potterista ja muista vastaavista. Harmi vain, että viitat tuntuvat sopivan parhaiten juurikin lapsille ja velhoille :/ Ehkä sitten isona alan noidaksi ja voin ihan huoletta käytellä viittoja ja liehutella niitä dramaattisesti. Sitä odotellessa pitänee tyytyä ponchoihin (joita en kylläkään omista yhtään sen enempää kuin viittoja tai keeppejäkään. Mutta ehkäpä ensi syksynä innostun korjaamaan tilannetta). Ja jostain syystä huppu tuntuu olevan ihan ehdottoman tärkeä osa mun viittainnostusta. Se vaan kuuluu asiaan.

Kirppistellessä satuin kerrankin eksymään oikeaan pöytään! Pakko esitellä ehkä ensimmäiset langat, joita olen ostanut varastoon "vain koska halvalla sai". Vaikka tiedän, että käsityökuumeeseen liittyy olennaisena oireena lankojen pakonomainen hamstraaminen, niin itselläni ei vielä kyseinen polte ole kovinkaan häijyksi edennyt. Mun lankavarasto koostuu lähinnä jämäkeristä ja kuolleista projekteista. Mutta nyt tosiaan, kirppikseltä löytyi 6 kerää Dropsin Eskimoa (ja niiden alla oleva ihanan retro tarjotin, jolle minulla ei ole mitään oikeaa käyttöä):

Ja 200g Muhoksen Villan Lampaanvillalankaa:

Lampaanvillojen väri ei ehkä ole mikään maailman ihanin, mutta eipäs se mittään! Ajattelin nimittäin testata näillä lankojen värjäilyä. En kylläkään ihan lähiaikoina, koska homma on minulle ihan tuntematonta. Tiedän vaan, että padan siihen tarvii ja että jotenki sipulinkuorilla saa keltaista ja että lopputulos on aina ennalta-arvaamaton (no, ainakin oletan niin). Eli ensin pitää opetella paljon, etsiä blogeja ja sivuja ja ohjeita ja kirjoja. Ja sitten päästäänkin yrittämään ja toivottavasti ei-kovin-paljon erehtymään. Sinänsä lankalöydökset osuivat ihan hyvään saumaan, olen nimittäin yrittänyt niistä lankavarastoni jämäkeristä päästä hiljalleen eroon nitkuttelemalla isoäidinneliöitä.

Vaikka oon vähän fifty-sixty niiden ihanuuden suhteen, niin viimeaikoina olen nähnyt niin monia mielettömän kauniita ja tunnelmallisia töitä isoäidinneliöistä, että päätin antaa niille mahdollisuuden. Lisäksi jostain kirjaihanuudesta luin ohimennen hyvän pointin: jos käyttää omien töidensä jämälankoja tilkkuihin, niin voi olettaa että tilkuista tulee väkisellä aika "omanvärisiä". Ja jos jokin tekele voi olla yhtäaikaa värikäs ja omanvärinen, niin ei kai se voi kovin pahasti pieleenkään mennä. Päätin suosiolla, että paksut ja ohuet langat eivät tule samaan (toistaiseksi tuntemattomaan) työhön. Lisäksi päätin, että teen jämistä aina niin monta samanlaista neliötä kuin vain pystyn. Siten ehkä-peitoksi-tulevaisuudessa-muotoutuvassa työssä pysyy edes jonkinlainen koherenssi. Yllä oleviin neliöihin löysin ohjeen täältä. Tykästyin etenkin niiden ympyräiseen keskustaan, mikä minun silmiini näyttää kovin raikkaalle verrattuna ns. perus isoäidinneliöihin.

Ihan kohta, ihan vähän.

Kandi pitää palauttaa ihan kohta. Ja oon taas lykkäillyt sitä, luvannut itselleni että alan "ihan kohta" tekemään sitä tosissani. Siinä lupaillessani ja aikoessani tulin ostaneeksi langat Shalom cardiganiin. Ja puolivahingoissa aloitinkin sen tekoa jo ihan vähän. Tarkoitus oli jättää käsityöt hetkeksi rauhaan, mutta ne kummasti helpottavat stressiä. Niinpä sallin itselleni ihan vähän luppoaikaa iltaisin sarjojen ja neuleen parissa. Shalom olikin yllättävän nopsa neulottava ja jotta voin ihan rauhassa keskittyä kandiin (ensimmäinen versio palautettava viimeistään 7.4.), postaan nyt ihan äkkiä yhden kökköisen äkkinapsaisukuvan lopputuloksesta. Neuleesta olisi paljon kerrottavaa, mutta palaan asiaan paremmalla ajalla ja paremmilla kuvilla. (Kettu K. vois ehkäpä ottaa kuvia. Oman keskiruumiin edustava kuvaaminen olikin yllättävän haastavaa.)

SHALOM

Malli: Shalom cardigan vähän modattuna
Lanka: Drops Alaska, 450 g
Puikot: 5,0
Muuta: 12 nappia, muutama hampaiden kiristys

P.S. Eikö ookki nuo napit just eikä melkein passelit? :)

Apina ja Aquila

Ostin aikaa sitten Marimekolta kukkaron. Muuten kiva vehje, mutta siinä on yksi ongelma: kolikkotaskun puute. Apinapa esittelee.

Survon aina kuitit tarmokkaasti kukkaron sisuksiin mahdollisten seteleiden ja kolikoiden kera niin, että kukkaro on lähes aina räjähtämispisteessä. Survomisen takia en myöskään koskaan löydä kolikoita silloin harvoin kun niitä nyt sattuu tarvitsemaan. Viimeaikoina tarvetta on ollut etenkin 50c kolikolle, jonka tarvii ruokakaupan säilytyslokeroiden pantiksi. Useampaan otteeseen kyseistä kolikkoa ei kuitenkaan ole löytynyt kuittiviidakosta.

Yhtenä päivänä mulla sitten välähti, että voisihan edes sille yhdelle kolikolle tehdä taskun. Taskutarpeiksi päätyi "joskus kauan sitten" tehty pitsin pala. Ohje on jostain kirjaston kirjasta, mikä oli täynnä tosi kivojen pitsien ohjeita, sen tarkempaa lähdetietoa en pysty sanomaan. Ompelin pitsinpalan kiinni nirkoista ja myös tasaisempaa reunaa pitkin, kolikkoa varten jätin yläreunan ompelematta. Tuli justa passelin kokoinen panttirahalle (joka ei kylläkään kuvaan ehtinyt). Apina esittelee taas.

Koska pitsinpalat laatikonpohjalla ei juuri ilahduta, niin keksinpä koristella lompakon toisenkin puolen testipitsillä. Sattui olemaan niin näppärän kokoinenkin. Apina halusi tämänkin esitellä.

Sain viimeviikolla valmiiksi Aquila-huivin. Kuvittelin, että tuossa ois kestäny enemmänki aikaa, mutta ihmeen nopeastihan huivi valmistui. Aquila on ensimmäinen pitsineulehuivini, aiemmat huivit olen virkannut. Neulomalla saa kyllä ihanan pehmeän lopputuloksen aikaan, tykkään. Puikot olisivat voineet olla isommatkin tähän huiviin, mutta halusin huivista lämpimän, joten tein aika "suosituskokoisilla" puikoilla, enkä numeroa isommilla, kuten ohjeessa ehdotettiin.

Huivia tehdessä oppi kyllä äkkiä lukemaan silmukoita, myös silmukoiden virkkuukoukulla nostelu/lisäily tuli tutuksi. Mutta (silmukoiden) lukutaidon ansiosta en ainakaan _vielä_ ole huomannut varsinaisia virheitä tässä. (Epäsymmetriaa pingotuksessa ja pari kummallista silmukkaratkaisua saattaa jostain kulmasta löytyä, mutta ei varsinaisia kuvion rikkovia virheitä. Luultavasti.) Virheiden vähäisyys saattaa johtua siitä, että uhrasin käsityön jumalille huivia tehdessä. Uhrin virkaa toimitti neitseellinen pitsiaddipyörö, kokoa 3,5. Kävin ostamassa ihanuuden Titityystä ja onnistuin kadottamaan sen ennen kotiinpääsyä. Kyllähän harmitti. Ei voi kuin toivoa, että uhri päätyi hyvään kotiin. Näppärästi ajoitin osto/hukkareissuni vielä päivää ennen Titityyn hiihto(?)lomaa, joten jouduin odottelemaan yli viikon ennen kuin sain varmuuden siitä, että puikot olivat tosiaankin kadonneet, eivätkä vain unohtuneet tiskille tms. En kuitenkaan malttanut elää kokonaista viikkoa liian lyhyillä ja tylpillä pyöröillä, joten kipaisin Pikkulinnasta tilalle 3,25 pitsiaddit. Kolmen ja puolen kokoa ei heiltä sattunut löytymään. Mutta Addit niikseen, tässä se nyt on: ensimmäinen pitsineulehuivini. Eka esittelee apina ja sen kaveri.

AQUILA-HUIVI

Malli: Aquila
Lanka: Drops Alpaca, 200g
Puikot: 3,5 pyöröt alussa ja sattuneesta syystä 3,25 pyöröt lopussa

Apinaparoilla ei riittänyt voimat huivin suoranapitoon, minkä vuoksi kuvio ei ehkä pääse aivan oikeuksiinsa. Jotta kuvio näkyisi paremmin ja huivin koko vähän selkeämmin, myös äiti pääsee poseeraamaan. Kuva vähän kellertää, mutta kuvio näkyi parhaiten näissä väreissä.

Itsy bitsy

Vaikka omistan suht uuden ja enimmäkseen kamalan näppärän ompelukoneen, en silti ole kovinkaan kummoinen tai intohimoinen ompelija. Jotenkin onnistun aina säheltämään langat solmuun, kankaat ruttuun ja saumat mutkille. Siksipä haluankin esitellä postauksen alkuun yhden vähän vanhemman saavutukseni: Venkulle joululahjaksi valmistuneen päiväpeiton. Peitto valmistui parissa päivässä joulukiireen alla, imi yllättäviä määriä lankoja ja kangasta itseensä ja vaati melkoisen määrän kääntelyä ja säheltämistä. Lopputulos on, kuten tavallista, kaukana täydellisestä, mutta olen kyllä äärimmäisen ylpeä siitä, että sain tämän tehtyä. Kettu K. auttoi peiton neliöiden taittelussa, neuloittamisessa ja sommittelussa. Myös kuva on pikkusiskon ottama.

VENKUN PÄIVÄPEITTO

Malli: cathedral window block, esim. täältä

Kangas: mustaa lakanakangasta 6,5 m , Marimekon Purnukkaa 0,5 m ja jotain Eurokankaan alekangasta 0,4 m

Sitten siihen varsinaiseen otsikon viittaamaan itsybitsyyn, eli pienemmän luokan töihin. Kuulin kurssikaveriltani, että Jyväskylän yläkaupungilla on vähän piilossa joku ihana lankakauppa, Titityy nimeltään. Ajo-ohjeiden avulla paikansin kyseisen lankakaupan ja menin tietty nuuskimaan, että mitäkäs ihanuuksia kaupassa olisi tarjolla. Koska tarkoitus ei ollut aloittaa mitään isompaa projektia, päädyin ostamaan tiskirättilankaa. Langaksi valikoitui 100% hamppua oleva allhemp6.

En ole ennen ostanut vyyhdillä olevaa lankaa, enkä arvannut, ettei se toimi ihan samaan tapaan kuin kerällä oleva. Tai näin oletan vähäisten kokemusteni (lue: tämän yhden vyyhdin) perusteella. Pari kertaa langanpäätä kiskaistuani alkoi vaikuttaa siltä, ettei lanka juoksekaan suoraan vyyhdiltä, vaan vaatii kerimisen. Tämäkin osoittautui minun innollani haasteelliseksi.

En vieläkään ymmärrä, mistä nuo kaikki solmut lankaan ilmestyivät. :/ Langan selvittelyyn upposi varmasti pitkästi toista tuntia. Selvittelystä turhaantuneena päädyin tekemään simppeleimmän mahdollisen tiskirätin, eli kylmästi ainaoikeaa. Mielestäni ainaoikealla saa ihan kivan näköistä pintaa ja hamppulanka ei välttämättä (taas huomautettakoon, ettei minulla ole varsinaisesti kokemusta asiasta) sovellu kovin pitsisiin ratkaisuihin.

TISKIRÄTTI

Malli: ainaoikeaa
Lanka: Lanaknits allhemp6
Puikot: 4

Lankaa jäi tiskirätin jälkeen noin puoli kerää. Poppelin kahvilan seinälle kerätään kukkaköynnöstä virkatuista ja neulotuista kukista. Mielestäni idea oli niin ihana, että halusin kantaa oman korteni kekoon (tai kukkani köynnökseen) kunhan joku päivä uskaltaudun ja ehdin kahville asti enkä vain pikaisesti hamstraamaan lankoja. Vielä kun keksisin, että kenet saan huijattua kahviseuraksi!

VIRKATTU ORKIDEA

Malli: Crochet Orchid
Lanka: Novita Kotiväki ja Lanaknits Allhemp6
Koukku: 3

Vielä pari viikkoa sitten aioin kovasti olla neulomatta kunnes kandi alkaa olla kasassa, mutta hylkäsin ilolla aikeeni kun tajusin, että neulerepertuaarissani on huimia aukkoja. Aukkojen paikkaamisen päätin mitä pikimmiten aloittaa neulotulla pitsihuivilla, mallia Aquila. Aluksi haaveilin mutkikkaammista malleista, mutta sain onneksi hiljennettyä kunnianhimoni ja suuret osaamiskuvitelmani turvallisemmalle tasolle. Jos tästä selvitään kunnialla, niin sitten voi siirtyä niihin hankalampiin ja haasteellisempiin huiveihin.

Lämpöjuttuja

Vaikka kevätaurinkokin on jo parina päivänä näyttäytynyt, niin lämpömittarit ovat vielä kurjissa kaksinumeroisissa miinusasteissa. Sehän ei tietenkään tällaisen ikipalelijan mielestä ole kivaa ensinkään, mutta onneksi asialle voi sentään tehdä jotain. Ensimmäisenä lämmityslistalle pääsivät kämmekkäät, siitäkin huolimatta että suhtauduin hieman epäilevästi niiden käytännöllisyyteen tai lämmitystehokkuuteen. Tietokoneen käytöstä kylmenneitä käsiä ei kuitenkaan juuri lapasilla tai sormikkailla pidetä lämpimänä, joten vaihtoehtojakaan ei pahemmin ollut, ja parin päivän käytön jälkeen tykkäilen kämmekkäitäni ihan isosti.

Ravelrysta löytyi lyhyen metstästyksen jälkeen mieleinen ohje, jota muokkasin ihan himpusti. Peukaloista tein ihan lyhkäiset, koska minusta pitkä peukalo näyttää kämmekkäissä hassulta. Lisäksi tein kämmenen puolelle 1o1n joustinneuletta varmistaakseni, että kämmekäs on riittävän napakka. Loppujen lopuksi joustinneuleelle ei olisi ollut tarvetta, koska lankani oli sen verran ohjeen lankaa ohuempaa, että koko olisi korjaantunut ihan silläkin.

KÄMMEKKÄÄT

Malli: Susie's Reading Mitts
Lanka: Drops Alpaca, n. 40g
Puikot: 3,0
Muuta: koko on ehkä xs, eli neulottu s:n ohjeella mutta vähän pienemmillä puikoilla.

Kämmekkäiden kuvaaminen ilman apua oli vaikeahkoa. Vaikeaa oli myös keksiä, että kuinka tuon kämmenpuolen saan esiteltyä. Ystävänpäivä ja itselaukaisin inspiroivat seuraavaan:

Kämmekkäiden jälkeen olikin aika ryhtyä korjaamaan pipovaraston vajausta. Kaikki omistamani pipot ovat väärän värisiä, nuhjuisia, väärän kokoisia tai muuten vain tylsiä. Kevään kunniaksi (keväthän alkaa heti kun aurinko paistaa) valitsin pipolangaksi ihanan tummanvihreän Alpacan. Poppelista varoiteltiin, että kuviot eivät välttämättä noin tummasta (väri on ensimmäisissä kuvissa lähimpänä totuutta) ja monivärisestä langasta näy maailman parhaiten. Halusin silti testata asiaa Candle Flame Cowlin pintaneuleella, joka mielestäni vaikutti melko hyvin erottuvalta.

LIEKKI/MARJA-PIPO

Malli: pintaneule Candle Flame Cowlista, kavennukset omat, kuviota mukaillen
Lanka: Drops Alpaca, n. 50g
Puikot: 3,0

Tarkkasilmäiset ehkä huomasivatkin, että pipo muuttuu erinäköiseksi toisessa kuvassa. Selitys asialle on se, että alemmassa kuvassa pipo on nurin päin päässäni. Vasta pipon valmistuttua huomasin, että sehän näyttää yhtä kivalta nurjalta kuin oikealta. Oikean puolen liekit muodostavat nurjalle puolelle nyppyjä, jotka pipoa nimetessä kääntyivät nypylöistä marjoiksi. Yritin päätellä langat sen verran piiloon, että pipoa voi käytellä kummin päin vain. Ylempi kuva on se "virallinen" pipo, eli mallin oikea puoli. Tässä vielä pipot takaa, vasemmanpuoleinen kuva jälleen se "oikea" pipo, oikeanpuoleinen nurjalta.

Lopuksi vielä kuva pelkästä pinnasta, niitä verratessa viimeistään ero näkyy aika kivasti. Väri jäi kuvissa ihmeen vaaleaksi, mutta sen ansiosta kuvio erottuu paremmin.

Mustaa ja valkoista Venkulle

Veljeni sai joulupukilta pipon, johon myös veljen tyttö tykästyi kovasti. Kun yhdestä piposta ei kahteen päähän riittänyt, niin lupasin tehdä kummitytölle oman pipon. Pyyntönä oli, että pipon tuli olla tasan samanlainen aina kokoa myöten. Ihan vähän hassulta tuntui tehdä parivuotiaalle tytölle sama pipo kuin parikymppiselle miehelle, mutta kamalan söpöltähän isin pipo näytti tytsyllä. Koska pipo matkusti muualle, kuvasin sen tähän omassa päässäni. Kauhean tyylikäästi edustan kyllä. Koulukirjakin kummittelee taustalla muistuttaen, että ois ehkä aika jättää neulomiset vähän vähemmälle taas hetkeksi.

Pääni leijuu kummasti. Ihan ei oma käsi taipunut tästä kulmasta kuvaa ottamaan, vaan kuvan nappasi Kettu K. elikkä pikkusisko.

KÄPYPIPO MUSTANA
Malli: pintaneule Novitan Kuhilas-piposta, kavennukset Cousteaulla, idea Ihmisen.
Lanka: Dropsin Karisma, ehkä 60-70g
Puikot: 3,5
Muuta: Vähän saatoin oikoa ohjeesta mutkia suoriksi tuon kuhilasneuleen kanssa. Krhm. Lopputulos näyttää kuitenkin ihan kelvolta ja lähes oikealta.

Heti perään valmistui kummitytölle myös parin vuoden kasvuvaralla varustetut villasukat. Lasten koot on mulle jotenkin täysi mysteeri. Kaikki näyttää liian suurelta tai liian pieneltä ja monesti osoittautuukin jommaksi kummaksi. Tiukalla logiikalla päättelin, että parempi tehdä mielummin isot sukat, joita voi käyttää parin vuoden päästä kuin pienet sukat, jotka eivät mahdu. Langaksi päätyi Seitsemän veljestä, kun sitä sattui pari ekstrakerää olemaan jonkin kuopatun projektin jäljiltä.

VENKUN SUKAT
Malli: perussukkamalli, pintaneule kaverin ohjeen mukaan (= vuorotellen kierros oikeaa ja kierros joustinneuletta)
Lanka: Novitan Seitsemän veljestä n. 50g
Puikot: 3,5

Myös vessan laatat saivat vähän uutta ilmettä. Harkinnassa on, että pitäisikö noille reunojen puolikkaille "kukille" tehdä toisetkin puolet vielä.