Alta pois, osa 2/3

Alta pois-sarja jatkukoon vihdoin, tällä kertaa teemalla pukin konttiin pakerrettua. Aloitan pakan purkamisen vaatimattomimmalla tuotoksella, eli isälle tehdyillä lapasilla/kämmekkäillä. Kämmekkäät on tehty ilman peruslapasen ohjetta kummempaa ohjeistusta, sivuilla kulkeva palmikkokuvio on lainattu Aidez-takista. Ihastuin kyseiseen palmikkoon Aidezia neuloessani, ja se muistutti minua viljan tähkästä, joten tuumasin että voisi sopia ihan kivasti isän lapasiin koristeeksi. Lankana lapasissa on ihan perus Seitsemän Veljestä, joka valikoitui langaksi kestävyytensä vuoksi. Vaikka sataprosenttista villaa olevat langat ovat lämpimiä ja ihanan tuntuisia, ne eivät välttämättä kestä kovin rankkaa kulutusta, jollaiseen tuotteet kuin tuotteet miesten käytössä (anteeksi yleistys) usein joutuvat.

Kuvasta saattaa jotenkuten nähdä, että lapasten kärki on avautuvaa mallia. Tuumasin, että isällä saattaisi kyseisen kaltaisille lapasille käyttöä olla, jos ei muuten niin ulkosaunaa pakkasilla lämmittäessä tai tupakalla käydessä. Ihan kamalan tyytyväinen en näihin lapasiin ole, johtuen kohdasta, jossa kärkiosa kiinnittyy kämmekkääseen. Aluksi en keksinyt millään, kuinka yhdistää osat siististi, joten neuloa kilkutin kämmekäsosat valmiiksi ja elättelin toivetta, että jokin Ihan Mahtava Idea asian ratkaisemiseksi jossain vaiheessa välähtäisi. Välähdys kävi kuitenkin liian myöhään (ja sen toimivuus on yhä testaamatta, ehkä sitten joskus kokeilen), joten päädyin vähemmän fiksuun ratkaisuun, ja neuloin kärkiosat erillisinä ja yhdistin ne sitten kämmenen takaosasta kiinni kämmekkääseen. Toimii periaatteessa, mutta lopputulos ei ole aivan elegantein mahdollinen.

Halusin tänä vuonna ehdottomasti antaa Vilillekin joululahjaksi jotain itsetehtyä, lähinnä koska joululahjabudjettini oli pieni, ja itsetehdyn tuotteen arvoahan ei voi rahassa mitata. Joulukiireiden takia itsetehdyn lahjan piti olla suht nopsasti toteutettavissa, joten päätin kokeilla t-paitojen painamista stencilillä. Ensin printtasin stencilin jostain interneetsien kätköistä. Pari iltaa leikkelin pientä silppua kontaktilla päällystetystä, printatusta kuvasta. Sitten teippasin stencilin paitaan, ja töpöttelin kangasväriä ohuina kerroksina. Ostin paitoja varmuuden vuoksi kaksin kappalein, siltä varalta että stencil ensiyrittämällä hajoaa tai painatus muuten epäonnistuu. Näin ei kuitenkaan kaikeksi onnekseni käynyt.    

Paitojen värit näkyvät suunnilleen oikeina alimmassa kuvassa. Ylempiä en jaksanut alkaa erikseen editoimaan. Teeman tiedän olevan Vilille jokseenkin mieluisa, sillä varmaan ainoa asia, jota Vili on koskaan pyytänyt minua neulomaan on R2D2-pipo. Luonnollisestikaan en kyseistä pipoa ole tähän päivään mennessä hänelle tehnyt, vaikka ohjeitakin on tullut muutama vastaan.

Äidille valmistui jo reilusti ennen joulukiireitä huivi, jonka oli tarkoitus valmistua jo äitienpäiväksi. Huivin malli on Dew Drops, lankana on jokin Knitting Godessin ihanuus, joka odotti sopivan huivimallin löytymistä yli vuoden. Johtuneeko huivien työläydestä vai siitä muutoksesta mikä tapahtuu kun valmiin huivin kastelee ja pingottaa, mutta jälleen kerran tuli huivin valmistuttua kovasti itseensä tyytyväinen olo. Huivia tuli hypisteltyä monet kerrat ennenkuin maltoin sen viimein pakettiin kääriä.

Hys hys

Joulu tulee hurjaa vauhtia, joten lienee aika pitkän hiljaiselon jälkeen postata alta pois ei-lahjoiksi valmistuneet asiat, että voi sitten jatkaa hiljaiseloa lahjoiksi valmistuvien asioiden parissa. Hys hys. Tai no, yksi lahjajuttukin tässä on, ja heti ekana. Mutta luotan, että lahjan saaja ei varmaan ole blogiini eksynyt, eikä usko joulupukkiinkaan enää, joten ei liene suurta vahinkoa synny kuvan esittelystä. Aloitin nimittäin joululahjaneulomisen vanhemmasta kummitytöstäni. Huivi on neulottu langasta, jonka kauneudesta olin alunperin äärimmäisen epävarma. Tosi monesti olen törmännyt blogeissa aivan ihaniin liukuvärjättyihin huiveihin, sukkiin jne. Mutta omilla puikoilla liukuvärjätty lanka tuntuu kummalta ja hassulta ja hölmöltä. Tämäkin huivi teki mieli purkaa aina muutaman kerroksen välein melkein loppuun asti. Mutta jotenkin ihmeesti lopun ainaoikein kerrokset onnistuivat lämmittämään sydämeni sekä huiville että langalle ylipäätään. Valmiina huivi on mielestäni sen verran kiva, että olisi useamman kerran tehnyt mieli ottaa se itse käyttöön, kun se käsityöpöydälläni on odotellut paketointia.

HUIVI HELMIINALLE

Malli: Orlanen Textured Shawl
Lanka: Drops Delight, ehkä 80 g
Puikot: 3.25 pyöröt

Vielä kivempi huivista olisi varmasti tullut, jos a) siitä olisi tehnyt hieman isomman ja b) sen olisi tehnyt möyheämmällä langalla. Nyt se yltää just ja just kaulan ympäri kahdesti, mutta toisaalta sen kokoisena toiminee hyvin takin alla. Paksumpi lanka (ja mahdollisesti myös yksivärinen) olisi päästänyt huivissa olevan neulepinnan paremmin oikeuksiinsa. Mutta kuten sanottu, kiva tämä on minusta näinkin.

Huivin lisäksi on valmistunut parit sukat. Yhdet Venlalle ja toiset sellaiselle tyypille, jota ei kukaan vielä tunne. Venlan sukat tein sellaisella Novitan mallilla, jota olen käyttänyt jo pari kertaa aiemminkin. Mallineule on mielestäni ihanuutta ja sen oppii ulkoa hujauksessa. Ainoana miinuksena on, että joka hiiden kerta teen kantapään vahvennetun neuleen väärin. Joka hiiden kerta. Ja joka kerta ajattelen, että vika on minussa. Mutta ei se oo. Vika on ohjeessa (tai ainakin siinä, miten ohjeen olen tulkinnut. Mutta ei kuitenkaan neulomistavassani). Ehkä ensi kerralla muistan, kun tämän asian nyt tänne olen kirjoittanut. Eli note to self: Älä usko ohjetta.

SUKAT VENLALLE

Malli: Mohairsukat Novitan talvi 2008

Lanka: Drops Fabel, 50 g

Puikot: 3.0

Ihan kivalta tuo väärin tehty vahvennettu neulekin näyttää. Kuulemma vahvennettua helmineuletta(kohan) on tuo. Jos astetta siistimmän käsialan omaava ihminen tuota tekee, niin tulee siisti ruudukko neuleeseen. Mulla se näyttää paikoitellen vähän sottaiselta. Mutta pitäis ainaki kestää sukanpohjien!

Sitten pohjoisemmassa Suomessa on tulossa uusia ihmisiä kesällä. Yli-innokkaana satuin kirppikseltä löytämään jo mun mielestä kerrassaan ihastuttavan pöllö-bodyn. Sen kaveriksi piti tietty neuloa pikkutöppöset. Kuvan värit on tosi kellertävät, johtuen kameran automaatti-asetuksista ja huonosta valaistuksesta, sekä laiskasta bloggaajasta (värit ois voinu toki photoshopata lähemmäs totuutta).

VAUVAN TÖPPÖSET

Malli: Novitan muksu extrasta
Lanka: Novita Bambino, vähän.
Puikot: 3.0

Pohjoisemmasta Suomesta puheen ollen, mummi lupasi opettaa minut kehräämään lankaa rukilla. Tai mummi on siis jo pari kertaa ehtinyt minua opettaa. Mutta koska kotona ehtii käymään niin kamalan harvoin, niin olen yrittänyt myös itsekseni opetella asiaa. Värttinät ei kauheita maksa, ja ajattelin että sellaisella saa jo jotain tuntumaa lankaan. Siten ei mummin toivottavasti tarvi olla kahden minuutin välein kierittämässä säkkyröitä auki rukilla kehräämästäni langasta tai liittämässä katkennutta lankaa takaisin kuitutuppoon. Rukilla kehrääminen on vai-ke-aa. Ei voi kuin ihmetyksen ja lumouksen vallassa katsoa, kuinka mummi surauttaa rukilla niin vaivattoman näköisesti seitinohutta ja tasaistakin tasaisempaa lankaa, ja kuinka mummi pakottaa langan justiinsa sellaiseksi kuin tahtoo, eikä sellaiseksi kuin ne kuidut itse yrittää mennä. Siihen taitoon on itsellä vielä matkaa. Mutta ensimmäiset horjuvat askeleet on kuitenkin jo sillä tiellä otettu! Omat langanyritelmät on tosin sekä kierteiltään että paksuudeltaan mitä sattuu. Itse kehrätessäni kuitu vie ja minä vikisen, ei toisin päin. Mutta värikkäästä kuidusta kehrätessä möykkyinenkin lanka voi _parhaassa_ tapauksessa (enkä sano, että mun langat sitä parasta tapausta välttämättä edustaa...) näyttää ihan vekkulilta.

Apina ja Aquila

Ostin aikaa sitten Marimekolta kukkaron. Muuten kiva vehje, mutta siinä on yksi ongelma: kolikkotaskun puute. Apinapa esittelee.

Survon aina kuitit tarmokkaasti kukkaron sisuksiin mahdollisten seteleiden ja kolikoiden kera niin, että kukkaro on lähes aina räjähtämispisteessä. Survomisen takia en myöskään koskaan löydä kolikoita silloin harvoin kun niitä nyt sattuu tarvitsemaan. Viimeaikoina tarvetta on ollut etenkin 50c kolikolle, jonka tarvii ruokakaupan säilytyslokeroiden pantiksi. Useampaan otteeseen kyseistä kolikkoa ei kuitenkaan ole löytynyt kuittiviidakosta.

Yhtenä päivänä mulla sitten välähti, että voisihan edes sille yhdelle kolikolle tehdä taskun. Taskutarpeiksi päätyi "joskus kauan sitten" tehty pitsin pala. Ohje on jostain kirjaston kirjasta, mikä oli täynnä tosi kivojen pitsien ohjeita, sen tarkempaa lähdetietoa en pysty sanomaan. Ompelin pitsinpalan kiinni nirkoista ja myös tasaisempaa reunaa pitkin, kolikkoa varten jätin yläreunan ompelematta. Tuli justa passelin kokoinen panttirahalle (joka ei kylläkään kuvaan ehtinyt). Apina esittelee taas.

Koska pitsinpalat laatikonpohjalla ei juuri ilahduta, niin keksinpä koristella lompakon toisenkin puolen testipitsillä. Sattui olemaan niin näppärän kokoinenkin. Apina halusi tämänkin esitellä.

Sain viimeviikolla valmiiksi Aquila-huivin. Kuvittelin, että tuossa ois kestäny enemmänki aikaa, mutta ihmeen nopeastihan huivi valmistui. Aquila on ensimmäinen pitsineulehuivini, aiemmat huivit olen virkannut. Neulomalla saa kyllä ihanan pehmeän lopputuloksen aikaan, tykkään. Puikot olisivat voineet olla isommatkin tähän huiviin, mutta halusin huivista lämpimän, joten tein aika "suosituskokoisilla" puikoilla, enkä numeroa isommilla, kuten ohjeessa ehdotettiin.

Huivia tehdessä oppi kyllä äkkiä lukemaan silmukoita, myös silmukoiden virkkuukoukulla nostelu/lisäily tuli tutuksi. Mutta (silmukoiden) lukutaidon ansiosta en ainakaan _vielä_ ole huomannut varsinaisia virheitä tässä. (Epäsymmetriaa pingotuksessa ja pari kummallista silmukkaratkaisua saattaa jostain kulmasta löytyä, mutta ei varsinaisia kuvion rikkovia virheitä. Luultavasti.) Virheiden vähäisyys saattaa johtua siitä, että uhrasin käsityön jumalille huivia tehdessä. Uhrin virkaa toimitti neitseellinen pitsiaddipyörö, kokoa 3,5. Kävin ostamassa ihanuuden Titityystä ja onnistuin kadottamaan sen ennen kotiinpääsyä. Kyllähän harmitti. Ei voi kuin toivoa, että uhri päätyi hyvään kotiin. Näppärästi ajoitin osto/hukkareissuni vielä päivää ennen Titityyn hiihto(?)lomaa, joten jouduin odottelemaan yli viikon ennen kuin sain varmuuden siitä, että puikot olivat tosiaankin kadonneet, eivätkä vain unohtuneet tiskille tms. En kuitenkaan malttanut elää kokonaista viikkoa liian lyhyillä ja tylpillä pyöröillä, joten kipaisin Pikkulinnasta tilalle 3,25 pitsiaddit. Kolmen ja puolen kokoa ei heiltä sattunut löytymään. Mutta Addit niikseen, tässä se nyt on: ensimmäinen pitsineulehuivini. Eka esittelee apina ja sen kaveri.

AQUILA-HUIVI

Malli: Aquila
Lanka: Drops Alpaca, 200g
Puikot: 3,5 pyöröt alussa ja sattuneesta syystä 3,25 pyöröt lopussa

Apinaparoilla ei riittänyt voimat huivin suoranapitoon, minkä vuoksi kuvio ei ehkä pääse aivan oikeuksiinsa. Jotta kuvio näkyisi paremmin ja huivin koko vähän selkeämmin, myös äiti pääsee poseeraamaan. Kuva vähän kellertää, mutta kuvio näkyi parhaiten näissä väreissä.