Isommat käsityöt junnaa yhä paikallaan, mutta päivän projekteja askartelun parissa olen viettänyt. Tarve vähentää rumia asioita asunnossa johti minut ensin Tiimariin, josta löytyi Marimekon lautasliinoja ja valkoista akryylimaalia. Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut testaavani decoupage tekniikkaa, ja foorumeita selailtuani onnistuin vakuuttamaan itseni siitä, että periaatteessa tarvikkeiksi riittää vedellä ohennettu liima, suti ja jotain liimattavaa aina kankaista serveteihin. Testailin decoupagea ensin varovasti päällystämällä ikkunan avaimen äidin vanhasta retrohameesta napatulla kankaanpalalla. Sitten siirryin kokeilemaan servettitekniikkaa random purkkeihin, jotka eivät syystä tai toisesta miellyttäneet silmääni. Tiimarin vanhat kotilaatikot (sellaisia sini-valkoraidallisia) saivat luvan toimia ensimmäisenä suurempana projektina.
Meidän makuuhuoneeseen ei sängyn ja minun työpöytäni lisäksi mahdu juuri mitään. Niinpä Tiimarin kotilaatikko on palvellut yöpöydän virkaa (se kun on juuri niin matala, että kaapinovi mahtuu aukeamaan ottamatta siihen kiinni). Lyhyen sommittelun jälkeen päätin, että laatikko näyttää siistimmältä ja valmistuu yksinkertaisemmin, kun käytän servettejä vain koristeina, enkä päällystä laatikkoa kokonaan. Ensin sudin kerroksen valkoista akryylimaalia ympäri laatikkoa, jotta siniset osat eivät paistaisi läpi. Sitten liimasin servetit ja lopuksi vetelin vielä ylijääneisiin kohtiin toisen (ja paikoitellen kolmannen) kerroksen valkoista. Vaikka kaikkialla sanotaan, että serveteista tulisi käyttää vain päällimmäistä kerrosta, käytin sinnikkäästi koko servettiä. Ajattelin, että paksumpi servetti repeilisi vähemmän ja myös peittäisi enemmän, mikäli alkuperäinen sininen paistaisi läpi. Liimailun jälkeen huomasin Ihan Itse-foorumista, että liiman olisi kannattanut antaa kuivahtaa pieni hetki ennen servetin asettelua. Itse lätkäisin servetin päälle melko vauhdilla, mikä aiheutti jonkin verran ryppyjä. Elävä pinta ei kuitenkaan ole mikään automaattinen miinus, vaan näyttää tietyissä rajoissa ihan kivalta.
Koska maalin sutiminen oli niin suurta lystiä, ja koska minulla sattui olemaan töistä useampi vapaapäivä (ja siten tekemisen puute), päätin lähteä piipahtamaan Askartelupuoti Pian avajaisissa. Sinne oli ilmestynyt kasoittain uusia, ihania akryylivärejä. Edullisiakin kun olivat, minulle iski valinnan vaikeus ja poistuin syli täynnä vihreän eri sävyissä olevia purnukoita. Minusta tuntuu, että viimeisen vuoden tai parin ajan sisustuslehdet ovat olleet täynnä valkoista. Itseäni väri ei kuitenkaan niin suuresti viehätä. Lieneekö syynä oma sottapyttyily vai maalarinvalkoiset vuokrakämpän seinät, joita vasten valkoiset huonekalut ja tekstiilit näyttävät lähinnä ankeilta. Niinpä päätin tuunailla Vilin vanhaa, halpaa, suunnilleen valkoista ja vähän hajonnutta lipastoa.
Kapinallisesti päätin siis maalata valkoista muunväriseksi (eli vihreäksi). Ja sitäkin kapinallisemmin, valitsin maalikseni akryylimaalit. Työn kannustimena oli seuraava logiikka: Koska lipasto on jo rikki, se on turvallinen uhri. Jos lipastosta tulee siistimpi, olen iloinen. Jos taas lipasto epäonnistuu hirvittävästi, sen voi heittää pois, hankkia tilalle siistimmän, ja taas olen iloinen. Kävin sutimassa akryylimaalia pari viikkoa sitten muutamien huonekalujen piilossa oleville pinnoille, ja totesin että ne kuivuttuaan pysyvät hyvin ja kestävät aika sinnikästäkin rapsuttelua. Niinpä lähdin toiveikkaana toteuttamaan villinvihreää maalaussuunnitelmaani.
Lopputulos on kyllä melkoisen kirjava, mutta kamalan pirteä verrattuna aikaisempaan. Nyt pidän peukkuja pystyssä, että värit eivät heti kuoriudu pois. En tiedä, kuinka selvästi tilanne välittyy kuvista, mutta vaaleammat sävyt antoivat selvästi tummia enemmän anteeksi. Etenkin päällä ja reunoilla oleva tuhkanvihreä jäi ihmeellisen raitaiseksi. Lipaston kahvat ovat melko kuluneet, ja jos vain keksin jonkin näpäkän idean niiden siistimiseen, niin lipastoprojekti saattaa hyvinkin jatkua vielä jossain vaiheessa. Vilin kommentit lipastosta ovat toistaiseksi olleet tyyliin "ompa monta väriä" ja "eikö mun laatikoissa vois olla jotain pääkalloja eikä tuommosia kukkaköynnöksiä". En minä kyllä kukkia tuossa kuviossa näe. :) Kommenteista huolimatta olen varma, että Vilikin pitää lopputuloksesta, ainakin Vilin äänensävystä ja mielenkiinnosta päätellen.
Jos (jos!!!) nuo akryylit pysyvät kiltisti pinnassa, on edessä vielä monta muutakin huonekalujen maalailuprojektia. Maalit ovat loistavia tällaiselle tohelolle askartelijalle, koska ne lähtevät helposti irti tuoreina, kuivuvat verrattain nopeasti ja ovat suhteellisen hajuttomia. Lipaston maalauksen todisteet irtosivat kiltisti mm. lattiasta ja seinältä.
