Lankoja

Mitään uutta valmista esiteltävää minulla ei ole, mutta kuitenkin ihan postaamisen arvoisia löytöjä ja suunnitelmia. Kandin ensimmäinen versio valmistui ajallaan, joten päätin palkita itseni langoin ja koukuin. Mukaan Poppelista tarttui pari bambuista virkkuukoukkua ja vähän lankojakin:

Venkun lähestyvät synttärit mielessäni ostin kutittamatonta ja ainakin minusta Venkun väreihin sopivaa lankaa. Langat päätin nitkutella ponchon tai viitan muotoon, ohje löytyi lankojen alta pilkistävästä "Kaunis neuletyö" kirjasta vuodelta 1947. Kirjan sain äidiltä muistaakseni viime talvena ja siitä asti olen suunnitellut, että jotain tuosta kirjasta pitäisi tehdäkin.

Jostain syystä kaikenlaiset ponchot, viitat ja keepit ovat viimeisen vuoden tai parin aikana viehättäneet kovasti, ja kenellepäs parempi testata moista kuin Venlalle. Kun on kantaja riittävän söpö, niin työkin näyttää takuulla kivalta. Osa viittojen (ja ponchojen) viehätyksestä johtunee siitä, että niitä on näkynyt mm. H&M:n kuvastoissa ja katukuvassakin. Osittain ihastus tullee Punahilkasta, Harry Potterista ja muista vastaavista. Harmi vain, että viitat tuntuvat sopivan parhaiten juurikin lapsille ja velhoille :/ Ehkä sitten isona alan noidaksi ja voin ihan huoletta käytellä viittoja ja liehutella niitä dramaattisesti. Sitä odotellessa pitänee tyytyä ponchoihin (joita en kylläkään omista yhtään sen enempää kuin viittoja tai keeppejäkään. Mutta ehkäpä ensi syksynä innostun korjaamaan tilannetta). Ja jostain syystä huppu tuntuu olevan ihan ehdottoman tärkeä osa mun viittainnostusta. Se vaan kuuluu asiaan.

Kirppistellessä satuin kerrankin eksymään oikeaan pöytään! Pakko esitellä ehkä ensimmäiset langat, joita olen ostanut varastoon "vain koska halvalla sai". Vaikka tiedän, että käsityökuumeeseen liittyy olennaisena oireena lankojen pakonomainen hamstraaminen, niin itselläni ei vielä kyseinen polte ole kovinkaan häijyksi edennyt. Mun lankavarasto koostuu lähinnä jämäkeristä ja kuolleista projekteista. Mutta nyt tosiaan, kirppikseltä löytyi 6 kerää Dropsin Eskimoa (ja niiden alla oleva ihanan retro tarjotin, jolle minulla ei ole mitään oikeaa käyttöä):

Ja 200g Muhoksen Villan Lampaanvillalankaa:

Lampaanvillojen väri ei ehkä ole mikään maailman ihanin, mutta eipäs se mittään! Ajattelin nimittäin testata näillä lankojen värjäilyä. En kylläkään ihan lähiaikoina, koska homma on minulle ihan tuntematonta. Tiedän vaan, että padan siihen tarvii ja että jotenki sipulinkuorilla saa keltaista ja että lopputulos on aina ennalta-arvaamaton (no, ainakin oletan niin). Eli ensin pitää opetella paljon, etsiä blogeja ja sivuja ja ohjeita ja kirjoja. Ja sitten päästäänkin yrittämään ja toivottavasti ei-kovin-paljon erehtymään. Sinänsä lankalöydökset osuivat ihan hyvään saumaan, olen nimittäin yrittänyt niistä lankavarastoni jämäkeristä päästä hiljalleen eroon nitkuttelemalla isoäidinneliöitä.

Vaikka oon vähän fifty-sixty niiden ihanuuden suhteen, niin viimeaikoina olen nähnyt niin monia mielettömän kauniita ja tunnelmallisia töitä isoäidinneliöistä, että päätin antaa niille mahdollisuuden. Lisäksi jostain kirjaihanuudesta luin ohimennen hyvän pointin: jos käyttää omien töidensä jämälankoja tilkkuihin, niin voi olettaa että tilkuista tulee väkisellä aika "omanvärisiä". Ja jos jokin tekele voi olla yhtäaikaa värikäs ja omanvärinen, niin ei kai se voi kovin pahasti pieleenkään mennä. Päätin suosiolla, että paksut ja ohuet langat eivät tule samaan (toistaiseksi tuntemattomaan) työhön. Lisäksi päätin, että teen jämistä aina niin monta samanlaista neliötä kuin vain pystyn. Siten ehkä-peitoksi-tulevaisuudessa-muotoutuvassa työssä pysyy edes jonkinlainen koherenssi. Yllä oleviin neliöihin löysin ohjeen täältä. Tykästyin etenkin niiden ympyräiseen keskustaan, mikä minun silmiini näyttää kovin raikkaalle verrattuna ns. perus isoäidinneliöihin.