Tämä postaus on kai pakko aloittaa huomiomalla sellainen totuus, että viime kerrasta onkin vierähtänyt jo hetki, edellinen postaus kun näyttää olleen elokuussa. 2012. Pari vuotta sinne tänne, kukas näitä nyt laskee. Jospa tämän viime aikojen kirjoitustahdin ottaisi armeliaasti merkkinä loistavasti onnistuneesta downshiftauksesta, jossa ykkönenkin on vaihteena turhan raju.
Vaikka täällä blogin puolella on ollut hiljaista, niin kaikenlaista pientä neuleprojektia ja muuta käsityöhenkistä tomintaa on tässä, öhöm, viime vuosina ollut vireillä. Todisteita löytyy mm. Ravelrysta. Kuitenkin kynnys napsia kuvia tuotoksista, ladata kuvat koneelle ja muokata niitä etäisen julkaisukelpoisiksi, ladata kuvat blogiin ja kirjoittaa kaveriksi pätkä tekstiä on ollut korkeahko.
Tässä viimeisen muutaman kuukauden aikana oivalsin, että tietyt edistysaskeleet kodin mobiililaitteistossa madaltavat sievästi kynnystä kuvien (ja tekstienkin) julkaisuun. Kuvat näpsitään kännykällä, napataan tabletille muokattavaksi pilvipalvelusta, ja kirjoitellaan aamukahvin ohella pätkä tekstiä. Ei tarvetta avata pöytäkonetta, etsiä ja ladata kameraa, etsiä kameran USB-piuhaa laatikon perältä ja niin edelleen. Näppärää. Kännykällä otettujen kuvien laatu ei välttämättä vedä vertoja niille huikeille otoksille, joita alle satasen digipokkarilla asiaansa perehtymätön harrastelijakuvaaja saa aikaan. Olen kuitenkin päättänyt olla suuremmin vaivaantumatta asiasta.
KANGASKORI
Tuumasin, että ehkä paras aloittaa tämä uudelleen postailu (jos vaikka kerran vuoteen saisi aikaiseksi...) jollain tuttuun tyyliin ihan-vain-kevyesti-epäonnistuneella. Sattumalta nettiä selatessa kohdalle osunut Kässäkerho-blogin kangaskori vaikutti ihanan yksinkertaiselta ommella ja monipuoliselta käyttää. Korin/pussukan ompelu sujuikin moitteetta, mutta kangasvalinnoissa olisi ollut toivomisen varaa. Millään en malttanut lähteä Eurokankaan käytäville harhailemaan halvan-mutta-napakan-ja-kivannäköisen kankaan perässä, joten kaivelin kaapin perältä omasta mielestäni siedettävän näköisiä jämäpaloja. Lopputuloksena syntynyt kori on enempi pussukka kuin kori. Reunat pysyvät pystyssä ilman tukea vain huolellisesti taitettuna ja vain niin kauan kun ovia ei paukuteta kiinni. Lopulta päädyin taittelemaan taitetun kankaan väliin muutaman A4-arkin, joiden avulla kori sai lopulta hieman ryhtiä, ja näyttää useimmiten ensimmäisen kuvan näköiseltä kokoonpanolta. Ihan kiva tästä kuitenkin minusta tuli, vaikka tosiaan ryhtiä olisin toivonut kankailta enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti