Leafletit

Viime jouluna Vili iski helppojen lahjojen kultasuoneen ja tajusi, että minua voi tilanteessa kuin tilanteessa lahjoa käsityösälällä ilman että lahja voi mitenkään mennä pieleen. Sain Vililtä lahjakortin Titityyhyn ja muutaman kuukauden inspiraatiota odoteltuani huomasin, että kortin eräpäivä lähestyy. Niinpä kävin kesäkuun alussa kipaisemassa kortilla pari kerää Cascaden Eco+ lankaa. Tuumailin että langoista saisi mainiosti aikaan villapaidan syksyn viimoihin. En kuitenkaan malttanut antaa lankojen marinoitua laatikoissa paria kuukautta, vaan aloin välittömästi etsiä The Villapaitaa puikoille pistettäväksi. Suurempia tuskia ei ohjeen etsiminen aiheuttanut. Leaflet löytyi viime vuoden Knittysta, langan paksuus täsmäsi riittävän hyvin ja malli oli juuri oikeassa suhteessa yksinkertainen ja erikoinen. Jonkin aikaa harkitsin tekeväni Leafletin pitkähihaisena, mutta mielestäni malli näyttää lyhythihaisena raikkaammalta. 

Paksu lanka, lyhyet hihat, helppo pitsikuvio ja paljon sileää neuletta on yhtä kuin nopea neule. Oma Leaflettini valmistui muutamassa päivässä. Lankaa ei villatakkiin mennyt edes yhtä kerää (mikä siis Eco+ langassa tarkoittaa 250 grammaa). Koska Kettu K. tykästyi villatakkiini, ja koska lankaa jäi yli niin paljon, lupasin tehdä pikkusiskollekin oman villatakin. Oma versioni on kokoa XS, pikkusiskon takki puolestaan S.

LEAFLET

Malli: Leaflet

Koko: XS ja S

Lanka: Cascade Eco+

Puikot: 6.0 mm

Yläpuolella olevissa kuvissa poseeraa (ensimmäistäkö kertaa vasta nyt?!) uunituoreessa Leafletissaan Kettu K. Omasta Leafletistani otetut kuvat eivät enimmäkseen ole julkaisukelpoista materiaalia, koska itsensä kuvaaminen on aina aika hankalaa, etenkin jos kuvia yrittää räpsiä selkäpuolesta, joka kuitenkin tässä kyseisessä mallissa on se ihanin juttu. Vertailun vuoksi päätin kuitenkin yhden otoksen XS-kokoisesta Leafletistakin laittaa.

Space Invaders yms.

Vilillä oli synttärit pari viikkoa sitten. Koska miehille on minusta tosi vaikea löytää onnittelukortteja (kun ei ne kuitenkaan mistään ihanista tai söpöistä tykkää :/), selailin synttäreiden lähestyessä kuumeisesti erilaisia itse tehtäviä kortteja. Mitään riittävän kivaa en kuitenkaan löytänyt, joten kaivoin varastoistani mahdollisimman-kivan-muttei-liian-nätin (ostetun) kortin. Varmaan varttia kortin kirjoittamisen jälkeen sattui ruudulleni tupsahtamaan Space Invaders-kortti. Vaikka välittömin kortintarve olikin jo mallin löytöhetkellä poistunut, niin olihan mokomaa ihanuutta pakko kuitenkin testata ja heti. Kortin ohje löytyy täältä.

Enemmän innolla kuin taidolla tai tarkkuudella paukutettuna kortista tuli vähän rosoreunainen ja mutkikas, mutta silti oikein hykerrytävä. Aikani korttia kiinni ja auki taiteltuani ja vilkuiltuani sitä muutamista eri kulmista useampaan otteeseen tulin siihen lopputulokseen, että halusin kääntää invaderin toisin päin. Ohjeen mukaan tehtyä space invaderia pitää ihastella yläpuolelta, mutta käännetty invader esiintyy edukseen "seisaaltaan", eikä pöytää vasten köllötellen. Kuvan korteista vihreä on siis tehty ohjeiden mukaan ja oranssi vähän toisin.

MOHAIRSUKAT SISKOLLE

Ohje: Novitan lehdestä

Lanka: Novita Rose Mohair, alle 100g

Puikot: 4.0

Iltapuhdeprojektina valmistui jonkin aikaa sitten uudet sisäsukat Kettu K:lle. Mallina on Novitan (talvi 2009 taisi olla numero) mohairsukan malli, lankana ohjeen mukaisesti Novitan Rose Mohair. Kyseisen malliset sukat olen jo kerran aiemmin Kettu K:lle tehnyt, mutta koska Rose Mohairia ei ole tarkoitettu (selvästikään) sukkakulutukseen, ovat vanhat sukat vaatineet korjaustoimia jo varmaan parin vuoden ajan. Sukkien pohja alkoi olla jo enemmän paikkaa kuin alkuperäistä pohjaa, ja osa vanhimmista paikoistakin alkoi jo vaatia paikkausta. Parsimiseen (ihan vähän) tuskastuneena päätin tehdä kokonaan uudet sukat, tosin tällä kertaa paksumilla, ja toivottavasti kestävämmillä, pohjilla. Neuloin ensin sukat ihan tavalliseen tapaan ja sen jälkeen vahvistin pohjat jäljittelemällä silmukoita koko pohjan matkalta. Vähän aavistelen, että on varmaan olemassa fiksumpia, nopeampia, siistimpiä ja parempiakin tapoja vahvistaa neulosta. Mutta koska tämä aavistus heräsi vasta viimeisiä silmukoita vahvistellessa, jäi asian varmistaminen toiseen kertaan. Nyt pidän vain sormet ristissä sen puolesta, että sukat kestäisivät edes hieman enemmän kulutusta. (Mutta sitten kun ne puhki kuluvat, niin tuo Kettu K. vain heti paikattavaksi ne. Lankaa jäi jäljelle oikein hyvin.)

 

Alta pois, osa 3/3 (a.k.a. huonoja ideoita)

Viimeisen talven aikana olen joutunut käsityöasioissa useamman kerran Huonon Idean uhriksi. Teoriassa ihan kiva tai järkevän kuuloinen ratkaisu on osoittautunut joksikin aivan muuksi. Tietty jollain tasolla huonot ideat kuuluukin kaikenlaiseen luovaan työhön, jota käsillä tekeminenkin enemmän tai vähemmän, ihmisestä ja projektista riippuen, on. Kuitenkin aina himpun verran harmittaa huomata idean toimimattomuus vasta toteutuksen jälkeen. Kaikkein karmein näistä Huonoista Ideoista on ehdottomasti ollut alkuvuonna tekemäni päätös yrittää jättää käsityöhommat syrjään kunnes gradu nykäisee kunnolla eteenpäin. Muutaman kuukauden ajan minimaalisella käsityömäärällä porskuttaneena voin sanoa, että ei tee henkisesti hyvää. Vaikka käsityöt vievätkin aikaa, ne myös helpottavat stressiä ja parantavat mieltä kun edes jotain saa valmiiksikin aina toisinaan. 

Joskus vuodenvaihteessa huomasin, että  jo vuosia palvellut, eurolla kirppikseltä löytynyt vaalean beige työtuolini alkoi näyttää aika kirjavalta. Meidän kämpässä ei ole "oikeaa" ruokapöytää, mistä johtuen kaikki ateriat syödään joko olkkarin sohvalla tai tietokoneen ääressä (tai kesäisin parvekkeella, jonne jonkinlainen ruokapöytä mahtuu). Tästä johtuen sekä olkkarin sohva, että ainakin minun työtuolini (ilmeisesti minä olen se meidän talouden porsastelija) kertovat aika erehtymättömästi menneiden aikojen menyyt. Kun kirppikseltä löytyi kiva, mutta verhoksi liian lyhyt verho, ajattelin pistää ruokalistat pois silmistä. 

Tuolista tuli mielestäni oikein pirteä, saumat tuntuivat olevan jokseenkin suorassa, ja toteutuskin oli helpompi kuin aluksi aavistelin. Kaikki siis oli aivan mainiosti, paitsi että. Verhokangas oli (kuten verhot kai usein on) aika löyhään kudottua, mistä johtuen kangas alkoi nyppyyntyä. Nyt etenkin istuinosa on pienten ja suurempienkin nukkanyppyjen peitossa, niitä sitten kiskon aikani kuluksi irti silloin, kun koneella olo ei sormitoimintaa aktiivisesti vaadi. Ensi kerralla voisi sitten panostaa johonkin tiiviimmin kudottuun kankaaseen, joka on kenties jopa tarkoitettu kestämään päivittäinen perskulutus.

Jokatalviseen tapaani neuloin pakkasten kiristyessä itselleni uuden pipon. Ohje löytyi Dropsin malleista, ja langatkin ovat Garnstudiolta. Tuumasin, että voisi kokeilla jotain uutta piposaralla, ja neuloin kirjoneulepipon. Ajattelin, että lämmittää mokoma vähän peruspipoa paremmin. Ja lämmittihän se, mutta jokseenkin kivoista väreistä ja tehokkaasta eristyksestään huolimatta pipo jäi kovin vähälle käytölle. Joka kerta kun pipon kiskaisi päähänsä, alkoi alitajunnassa suhisemaan tuulipukujen tarmokas kahina. Toisin sanottuna, ei ollut sittenkään (ainakaan vielä) mun juttu kirjoneulepipo. Ehkä parin vuoden päästä pipon aikaansaama lenkkitätifiilis on ihan tervetullut tekijä keskellä kovintakin talvea, sitä päivää odotellessa.

Aika pian kirjoneulepipon jälkeen tein pipon, jota vieläkin tekisi vähän mieli pitää, vaikka aurinko jo hohkaa taivaan täydeltä. Pipon ohje on Molly nimeltään, ja valtavasta koostaan huolimatta pipo on vielä kuukausien käytönkin jälkeen ihan superihqpihqjee. Ainakaan peilin perusteella pipo ei myöskään yleensä asetu niin muhkuraisen ja lurun näköisesti kuin kuvassa, en vain parempaakaan otosta löytänyt tähän hätään (vaikka sellainen saattaa olla jossain olemassakin).

Kaupunkiviljely 101

Aporian vinkit simppeliin kaupunkiviljelyyn: 

1. Siivoa maltillisesti

2. Odota

3. Nauti työnvälttelysi hedelmistä

P.S. Kasvaisikohan tuossa basilikakin?

Alta pois, osa 2/3

Alta pois-sarja jatkukoon vihdoin, tällä kertaa teemalla pukin konttiin pakerrettua. Aloitan pakan purkamisen vaatimattomimmalla tuotoksella, eli isälle tehdyillä lapasilla/kämmekkäillä. Kämmekkäät on tehty ilman peruslapasen ohjetta kummempaa ohjeistusta, sivuilla kulkeva palmikkokuvio on lainattu Aidez-takista. Ihastuin kyseiseen palmikkoon Aidezia neuloessani, ja se muistutti minua viljan tähkästä, joten tuumasin että voisi sopia ihan kivasti isän lapasiin koristeeksi. Lankana lapasissa on ihan perus Seitsemän Veljestä, joka valikoitui langaksi kestävyytensä vuoksi. Vaikka sataprosenttista villaa olevat langat ovat lämpimiä ja ihanan tuntuisia, ne eivät välttämättä kestä kovin rankkaa kulutusta, jollaiseen tuotteet kuin tuotteet miesten käytössä (anteeksi yleistys) usein joutuvat.

Kuvasta saattaa jotenkuten nähdä, että lapasten kärki on avautuvaa mallia. Tuumasin, että isällä saattaisi kyseisen kaltaisille lapasille käyttöä olla, jos ei muuten niin ulkosaunaa pakkasilla lämmittäessä tai tupakalla käydessä. Ihan kamalan tyytyväinen en näihin lapasiin ole, johtuen kohdasta, jossa kärkiosa kiinnittyy kämmekkääseen. Aluksi en keksinyt millään, kuinka yhdistää osat siististi, joten neuloa kilkutin kämmekäsosat valmiiksi ja elättelin toivetta, että jokin Ihan Mahtava Idea asian ratkaisemiseksi jossain vaiheessa välähtäisi. Välähdys kävi kuitenkin liian myöhään (ja sen toimivuus on yhä testaamatta, ehkä sitten joskus kokeilen), joten päädyin vähemmän fiksuun ratkaisuun, ja neuloin kärkiosat erillisinä ja yhdistin ne sitten kämmenen takaosasta kiinni kämmekkääseen. Toimii periaatteessa, mutta lopputulos ei ole aivan elegantein mahdollinen.

Halusin tänä vuonna ehdottomasti antaa Vilillekin joululahjaksi jotain itsetehtyä, lähinnä koska joululahjabudjettini oli pieni, ja itsetehdyn tuotteen arvoahan ei voi rahassa mitata. Joulukiireiden takia itsetehdyn lahjan piti olla suht nopsasti toteutettavissa, joten päätin kokeilla t-paitojen painamista stencilillä. Ensin printtasin stencilin jostain interneetsien kätköistä. Pari iltaa leikkelin pientä silppua kontaktilla päällystetystä, printatusta kuvasta. Sitten teippasin stencilin paitaan, ja töpöttelin kangasväriä ohuina kerroksina. Ostin paitoja varmuuden vuoksi kaksin kappalein, siltä varalta että stencil ensiyrittämällä hajoaa tai painatus muuten epäonnistuu. Näin ei kuitenkaan kaikeksi onnekseni käynyt.    

Paitojen värit näkyvät suunnilleen oikeina alimmassa kuvassa. Ylempiä en jaksanut alkaa erikseen editoimaan. Teeman tiedän olevan Vilille jokseenkin mieluisa, sillä varmaan ainoa asia, jota Vili on koskaan pyytänyt minua neulomaan on R2D2-pipo. Luonnollisestikaan en kyseistä pipoa ole tähän päivään mennessä hänelle tehnyt, vaikka ohjeitakin on tullut muutama vastaan.

Äidille valmistui jo reilusti ennen joulukiireitä huivi, jonka oli tarkoitus valmistua jo äitienpäiväksi. Huivin malli on Dew Drops, lankana on jokin Knitting Godessin ihanuus, joka odotti sopivan huivimallin löytymistä yli vuoden. Johtuneeko huivien työläydestä vai siitä muutoksesta mikä tapahtuu kun valmiin huivin kastelee ja pingottaa, mutta jälleen kerran tuli huivin valmistuttua kovasti itseensä tyytyväinen olo. Huivia tuli hypisteltyä monet kerrat ennenkuin maltoin sen viimein pakettiin kääriä.

Alta pois, osa 1/3

Alkuvuosi on mennyt gradujuttujen parissa sen verran tiiviisti, etten ole ehtinyt puikkoihin tarttua lainkaan. Uusien neuleiden aloittaminen tuntuu gradun suhteen myös vähän vaaralliselta idealta, neuleet kun tuppaavat etenemään gradua nopeammin ja helpommin ja siten vievät herkästi innon ja huomion gradulta. Niinpä yritän nyt keskittyä vielä hetken pitämään sormeni näppäimistöllä ja irti puikoilta. Kyllähän neuloa ehtii sitten kun on gradu vähän paremmassa jamassa.

Viime vuoden tekeleitä on bloggaamatta vielä melkoinen nippu, ainakin kun ottaa huomioon  ei-niin-huiman neulontatahtini. Tässä tulee nipusta ensimmäinen osa, sukat. Koska tälläkin hetkellä minun pitäisi olla tekemässä gradua, eikä bloggaamassa, jätän tekstipuolen suosiolla vähemmälle. 

Pienimmistä aloittaen, uusien tulokkaiden jalkojen lämmittimiä on valmistunut parit kappaleet. Ystäväni pienelle poikavauvalle (e.t.a ihan pian!) valmistui pikkuruiset töppöset jämälangoista. Töppösten ohje ei mielestäni ollut ihan loogisimmasta päästä, tai ainakin omat aivoni toimivat mm. raidoituksen ja langan katkomisten suhteen vähän eri logiikalla. Mahdollista on myös, että ongelma ei ollut logiikassa, vaan luetunymmärtämisessä. Joka tapauksessa, lopputulos on mielestäni ohjeen kanssa tuskailun arvoinen, kerrassaan söpöt tossut tuli näistä. Ohje töppösiin löytyy Ravelrysta.

Minusta tuli viime vuonna pikkuisen tytön kummitäti. Ristiäislahjan kylkiäisiksi valmistui typykälle (jonka nimi on muuten ihan kuin keijujen kieltä <3) junasukkia parit kipaleet. Niihin löytyy ohje täältä. Junasukat taitaa ollakin ainoa ohje, jonka olen neulonut kolmeen kertaan. Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta on se mulle. Yleensä tykkään neulomisen saralla etsiä ja kokeilla uutta mielummin kuin hioa täydelliseksi/paremmaksi yhtä ja samaa ohjetta. Junasukat on kuitenkin sen verran ihana ohje kaikin puolin, että näitä tekee ihan mielellään kerta toisensa jälkeen, vielä jatkossakin.

Vähän isommille tytöillekin on pukannut sukkaa. Venlalle tikuttelin spesiaalisukat (lue: tarkoituksella eripariset sukat) Venlan oman väritoiveen mukaisesti. Myös näihin löytyy ohje Ravelrysta. Kuva ei ehkä tätä asiaa onnistu välittämään, mutta oikein kiva pintaneule tuli näihin sukkiin.

Kettu K:lle tein joululahjaksi Karaoke sukat. Näiden ohjetta ei ilmaiseksi löydykään, vaan ovat Judy Sumnerin Knitted Socks East and West-kirjan ohje. Karaoket eivät minussa alunperin herättäneet minkäänlaisia lämpimiä fiiliksiä kirjan kuvien perusteella ja vähän skeptisesti lähdin neulomaan näitä kun Kettu K. pyysi. Mutta sukatpa olivatkin livenä tosi nätit!

Tunnustettu!

Tunnustukseen liittyvät seuraavat asiat. Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa:

Suuret kiitokset Prusiluskalle! :)

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle:

En millään keksi kahdeksaa bloggaajaa, joille haluaisin tämän tunnustuksen antaa. Se kuuluisi kyllä jokaiselle blogille jota seuraan. 

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta:

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

a) Maailman ihanimpiin ääniin kuuluu mielestäni sateen ropina ikkunaa vasten, etenkin jos sen kuulee iltaisin nukkumaan mennessä. Tykkään myös ukkosesta, kaatosateesta ja aamukasteen tuoksusta kesäisin. Meri ja siihen liittyvät asiat (esim. seiloriasut, majakat, purjehtiminen, aallot jne) eivät kuitenkaan miellytä minua.

b) Olen monissa asioissa aika neuroottinen. Valitettavasti neuroottisuuteni ei (yleensä) yllä siivoamiseen.

c) Entinen unelma-ammattini on noita. Joskus haaveilen kyseisestä toimesta vieläkin. Ehkä sitten vanhana testaan.

d) Pidän epätäydellisistä esineistä, ihmisistä ja asioista. Niissä on särmää. Tosin käsitöiden saralla täydellisyys on toki siedettävää ja jopa suotavaa (vaikka niin harvoin saavutettua). 

e) Suurin osa asuntomme huonekaluista on joko käytettynä ostettuja, pihapiirin roskiskatoksesta talteen napattuja tai muulla tapaa kierrätettyjä. Vaikka tavarat eivät aina sovikaan yhteen tai näytä muuten kovin edustavilta, minulle tulee hyvä mieli kun muistan että ne on "pelastettu" kaatopaikkakohtalolta.

f) Kuuntelen paljon musiikkia ja aika laidasta laitaan. Iskelmämusiikista en pidä, mutta muuten melkein kaikki menee.

g) Pidän "mustaa listaa". Listan kärjestä löytyy mm. Monsanto, Ruper Murdoch ja Hilarius hiiri.

h) Lempirunoilijani on Sylvia Plath.

Aika monta käsityöjuttua löytyis jo kuvina, mutta laiskottelukausi näyttää jatkuvan. Kamalan työlästä on joo ladata kuvat koneelle ja koneelta blogiin tekstin kera. Jep jep. Yhden valmistuneen jutun voisin tähän tunnustuksen perään heittää, tarkemmat speksit kun on jo sen verran hukassa itseltäni, että mitään isompaa sanomista en asiasta varmaan saa eniveis. Jossain välissä loppusyksystä/alkutalvesta tein nimittäin (jälleen yhden) korin, tällä kertaa paperikoriksi. Korin pohja on pyöreä ja yläosa (suunnilleen) nelikulmainen. Tykkään enemmän pyöreiden pohjien tekemisestä, ja niistä tulee tasaisempia. Kuitenkin paperiroska mielestäni istuu paremmin kulmikkaaseen koriin. Ihan kiva tuli korista, vaikka vieläkin epätasaisuutta löytyy kun oikeista kohdin katsoo. Ainakin toistaiseksi kori on hoitanut hommansa erittäin hyvin, jopa heiveröisein näköiset kahvat ovat kestäneet ongelmitta täydenkin korin nostelun ja kantamisen. Kuvat on käsittelemättömiä ja talven pimeydessä peruspokkarilla napsaistuja, joten laatu on taas vaihteeksi (yhyy yhyy) kaukana loistavasta, eivätkä oikein tee oikeutta korille.