Hys hys

Joulu tulee hurjaa vauhtia, joten lienee aika pitkän hiljaiselon jälkeen postata alta pois ei-lahjoiksi valmistuneet asiat, että voi sitten jatkaa hiljaiseloa lahjoiksi valmistuvien asioiden parissa. Hys hys. Tai no, yksi lahjajuttukin tässä on, ja heti ekana. Mutta luotan, että lahjan saaja ei varmaan ole blogiini eksynyt, eikä usko joulupukkiinkaan enää, joten ei liene suurta vahinkoa synny kuvan esittelystä. Aloitin nimittäin joululahjaneulomisen vanhemmasta kummitytöstäni. Huivi on neulottu langasta, jonka kauneudesta olin alunperin äärimmäisen epävarma. Tosi monesti olen törmännyt blogeissa aivan ihaniin liukuvärjättyihin huiveihin, sukkiin jne. Mutta omilla puikoilla liukuvärjätty lanka tuntuu kummalta ja hassulta ja hölmöltä. Tämäkin huivi teki mieli purkaa aina muutaman kerroksen välein melkein loppuun asti. Mutta jotenkin ihmeesti lopun ainaoikein kerrokset onnistuivat lämmittämään sydämeni sekä huiville että langalle ylipäätään. Valmiina huivi on mielestäni sen verran kiva, että olisi useamman kerran tehnyt mieli ottaa se itse käyttöön, kun se käsityöpöydälläni on odotellut paketointia.

HUIVI HELMIINALLE

Malli: Orlanen Textured Shawl
Lanka: Drops Delight, ehkä 80 g
Puikot: 3.25 pyöröt

Vielä kivempi huivista olisi varmasti tullut, jos a) siitä olisi tehnyt hieman isomman ja b) sen olisi tehnyt möyheämmällä langalla. Nyt se yltää just ja just kaulan ympäri kahdesti, mutta toisaalta sen kokoisena toiminee hyvin takin alla. Paksumpi lanka (ja mahdollisesti myös yksivärinen) olisi päästänyt huivissa olevan neulepinnan paremmin oikeuksiinsa. Mutta kuten sanottu, kiva tämä on minusta näinkin.

Huivin lisäksi on valmistunut parit sukat. Yhdet Venlalle ja toiset sellaiselle tyypille, jota ei kukaan vielä tunne. Venlan sukat tein sellaisella Novitan mallilla, jota olen käyttänyt jo pari kertaa aiemminkin. Mallineule on mielestäni ihanuutta ja sen oppii ulkoa hujauksessa. Ainoana miinuksena on, että joka hiiden kerta teen kantapään vahvennetun neuleen väärin. Joka hiiden kerta. Ja joka kerta ajattelen, että vika on minussa. Mutta ei se oo. Vika on ohjeessa (tai ainakin siinä, miten ohjeen olen tulkinnut. Mutta ei kuitenkaan neulomistavassani). Ehkä ensi kerralla muistan, kun tämän asian nyt tänne olen kirjoittanut. Eli note to self: Älä usko ohjetta.

SUKAT VENLALLE

Malli: Mohairsukat Novitan talvi 2008

Lanka: Drops Fabel, 50 g

Puikot: 3.0

Ihan kivalta tuo väärin tehty vahvennettu neulekin näyttää. Kuulemma vahvennettua helmineuletta(kohan) on tuo. Jos astetta siistimmän käsialan omaava ihminen tuota tekee, niin tulee siisti ruudukko neuleeseen. Mulla se näyttää paikoitellen vähän sottaiselta. Mutta pitäis ainaki kestää sukanpohjien!

Sitten pohjoisemmassa Suomessa on tulossa uusia ihmisiä kesällä. Yli-innokkaana satuin kirppikseltä löytämään jo mun mielestä kerrassaan ihastuttavan pöllö-bodyn. Sen kaveriksi piti tietty neuloa pikkutöppöset. Kuvan värit on tosi kellertävät, johtuen kameran automaatti-asetuksista ja huonosta valaistuksesta, sekä laiskasta bloggaajasta (värit ois voinu toki photoshopata lähemmäs totuutta).

VAUVAN TÖPPÖSET

Malli: Novitan muksu extrasta
Lanka: Novita Bambino, vähän.
Puikot: 3.0

Pohjoisemmasta Suomesta puheen ollen, mummi lupasi opettaa minut kehräämään lankaa rukilla. Tai mummi on siis jo pari kertaa ehtinyt minua opettaa. Mutta koska kotona ehtii käymään niin kamalan harvoin, niin olen yrittänyt myös itsekseni opetella asiaa. Värttinät ei kauheita maksa, ja ajattelin että sellaisella saa jo jotain tuntumaa lankaan. Siten ei mummin toivottavasti tarvi olla kahden minuutin välein kierittämässä säkkyröitä auki rukilla kehräämästäni langasta tai liittämässä katkennutta lankaa takaisin kuitutuppoon. Rukilla kehrääminen on vai-ke-aa. Ei voi kuin ihmetyksen ja lumouksen vallassa katsoa, kuinka mummi surauttaa rukilla niin vaivattoman näköisesti seitinohutta ja tasaistakin tasaisempaa lankaa, ja kuinka mummi pakottaa langan justiinsa sellaiseksi kuin tahtoo, eikä sellaiseksi kuin ne kuidut itse yrittää mennä. Siihen taitoon on itsellä vielä matkaa. Mutta ensimmäiset horjuvat askeleet on kuitenkin jo sillä tiellä otettu! Omat langanyritelmät on tosin sekä kierteiltään että paksuudeltaan mitä sattuu. Itse kehrätessäni kuitu vie ja minä vikisen, ei toisin päin. Mutta värikkäästä kuidusta kehrätessä möykkyinenkin lanka voi _parhaassa_ tapauksessa (enkä sano, että mun langat sitä parasta tapausta välttämättä edustaa...) näyttää ihan vekkulilta.