sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Syyslapaset

Alkusyksystä tein itselleni uudet lapaset kipeään tarpeeseen. Lapasistostani löytyy vain pikkusiskolta joululahjaksi saadut, isot ja valtavan lämpimät lapaset keskitalvea varten, yhdet puhkikulutetut kirjolapaset, ja ostetut, aika inhottavat, punaiset akryylisormikkaat. Jos mulla ois iso nippu lapasia, niin heittäisin sormikkaat kiireenkiireesti keräyskonttiin. 

Kaipasin jotain suht yksinkertaista neulottavaa, joka olisi kuitenkin sen verran mielenkiintoinen että varmasti saisin lapaset valmistumaan. Lapasten ohjeena oli Tiina Kuun Kujeillen-kämmekkäät. Langaksi päätyi Garnstudion Drops Fabel keltaisena, kyseistä lankaa kävin eurolla tai parilla per kerä ostamassa aiemmin tänä vuonna, kun Jyväskylässä lopettanut Poppeli piti varaston tyhjentäjäisiä.


 

KUJEILUT
Malli: Kujeillen
Koko: (liian) pieni
Lanka: Garnstudio Drops Fabel
Puikot: 2.5 mm

Lapasista tuli oikein sievät, noin niinkuin omasta mielestäni. Lapaset myös istuvat melko nätisti pipovalikoimani väriskaalaan: laskeskelin, että käytössä olevista pipoistani löyty tällä hetkellä kaksi harmaata, kaksi keltaista ja yksi keltavalkoinen pipo. Koon puolesta lapaset olisivat saaneet olla  ehkä himpun suuremmatkin. Luotin siihen, että käyttämäni langan menekki oli suunnilleen hinnepäin ja siihen, että oma käsi on kovin pieni. Lopputuloksena oli kuitenkin hyyvin napakasti (siis oletettua napakammin) istuva lapanen. En kuitenkaan liian tiukaksi menisi lapasta väittämään, lapasten kuviokin tulee paljon nätimmin esille kun joutuu pienen venytyksen alaiseksi. :) Summa summarum, ihan kiva! Jos vielä onnistuisin säilyttämään lapaset puolta vuotta pidempään, niin oisin kovasti tyytyväinen.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Sälekaihdinkorit

Keväällä meidän roskiskatokseen oli viety aarteita. Suuri kukkaruukku ja vähäsen vääntyilleet sälekaihtimet oli jätetty roskakonttien viereen odottamaan uutta omistajaa. Kukkaruukku ehti kadota ennen kuin sain aikaiseksi päätöstä sellaisen tarpeellisuudesta, mutta sälekaihtimet odottivat vielä ottajaansa. Muistin, että männävuosina oli blogeissa pariin kertaan tullut vastaan sälekaihtimista punottuja koreja. Nopsan googlauksen turvin lähdin testailemaan korien punontaa sälekaihtimista. Alla otoksia muutamasta valmistuneesta kokeilusta. 


Muutamaa koriprojektia viisaampana voin sanoa, että noista (paremman termin puutteessa, sellainenkin kai olisi mutta kun ei tuu mieleen) suoraan punotuista koreista on ainakin mun taidoilla lähes mahdoton saada kovin siistejä. Huolellisesti aseteltuna ja ei-ihan-paraatipaikalle kätkettyinä näyttävät kyllä ihan kelvollisilta, mutta lähempää tarkastelua ne eivät oikein kestä. Punoessa kaihtimen päitä piiloon kaihtimen reunoista varisee maalia, ja taitoskohdat kieltäytyvät noudattamasta yhtenäistä linjaa.

Vinopunonnalla tehdyt korit ovat puolestaan siistimmän näköisiä. Myös niiden kohdalla pientä maalin karisemista on havaittavissa viimeistelyvaiheen seurauksena, mutta muuten jälki on tasaista ainakin omaan silmään. Vinopunonnalla tehtyjen korien suurin miinus on niiden kovin nätti, mutta samalla epäilyttävän teräväkärkinen reuna. Toistaiseksi suuremmilta onnettomuuksilta on vältytty, mutta ei vaadi suurta ponnistusta kuvitella kuinka nuo metallipiikit ajan kanssa naarmuttavat jos jotain herkempää säilytettävää tai säilyttäjän hipiää tavaroita kurkotellessa. Oh well, ehkä se pieni pintavaurioiden mahdollisuus pitää vain hyväksyä.

Yläkerran naapuri seuraili kesällä koriprojekteja, paria suurempaa koria punoin takapihalla alkukesän auringossa (kyllä, aurinkoisiakin alkukesän päiviä oli ainakin yksi tai kaksi). Ystävällisenä ihmisenä naapuri toi poistoon joutuneet sälekaihtimensa suoraan minulle. Naapurin ansiosta eteisen nurkassa odottaa vielä melkoinen nippu sälekaihtimia.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kangaskori, tai, Long time no blog

Tämä postaus on kai pakko aloittaa huomiomalla sellainen totuus, että viime kerrasta onkin vierähtänyt jo hetki, edellinen postaus kun näyttää olleen elokuussa. 2012. Pari vuotta sinne tänne, kukas näitä nyt laskee. Jospa tämän viime aikojen kirjoitustahdin ottaisi armeliaasti merkkinä loistavasti onnistuneesta downshiftauksesta, jossa ykkönenkin on vaihteena turhan raju. 

Vaikka täällä blogin puolella on ollut hiljaista, niin kaikenlaista pientä neuleprojektia ja muuta käsityöhenkistä tomintaa on tässä, öhöm, viime vuosina ollut vireillä. Todisteita löytyy mm. Ravelrysta. Kuitenkin kynnys napsia kuvia tuotoksista, ladata kuvat koneelle ja muokata niitä etäisen julkaisukelpoisiksi, ladata kuvat blogiin ja kirjoittaa kaveriksi pätkä tekstiä on ollut korkeahko.

Tässä viimeisen muutaman kuukauden aikana oivalsin, että tietyt edistysaskeleet kodin mobiililaitteistossa madaltavat sievästi kynnystä kuvien (ja tekstienkin) julkaisuun. Kuvat näpsitään kännykällä, napataan tabletille muokattavaksi pilvipalvelusta, ja kirjoitellaan aamukahvin ohella pätkä tekstiä. Ei tarvetta avata pöytäkonetta, etsiä ja ladata kameraa, etsiä kameran USB-piuhaa laatikon perältä ja niin edelleen. Näppärää. Kännykällä otettujen kuvien laatu ei välttämättä vedä vertoja niille huikeille otoksille, joita alle satasen digipokkarilla asiaansa perehtymätön harrastelijakuvaaja saa aikaan. Olen kuitenkin päättänyt olla suuremmin vaivaantumatta asiasta.

KANGASKORI



Tuumasin, että ehkä paras aloittaa tämä uudelleen postailu (jos vaikka kerran vuoteen saisi aikaiseksi...) jollain tuttuun tyyliin ihan-vain-kevyesti-epäonnistuneella. Sattumalta nettiä selatessa kohdalle osunut Kässäkerho-blogin kangaskori vaikutti ihanan yksinkertaiselta ommella ja monipuoliselta käyttää. Korin/pussukan ompelu sujuikin moitteetta, mutta kangasvalinnoissa olisi ollut toivomisen varaa. Millään en malttanut lähteä Eurokankaan käytäville harhailemaan halvan-mutta-napakan-ja-kivannäköisen kankaan perässä, joten kaivelin kaapin perältä omasta mielestäni siedettävän näköisiä jämäpaloja. Lopputuloksena syntynyt kori on enempi pussukka kuin kori. Reunat pysyvät pystyssä ilman tukea vain huolellisesti taitettuna ja vain niin kauan kun ovia ei paukuteta kiinni. Lopulta päädyin taittelemaan taitetun kankaan väliin muutaman A4-arkin, joiden avulla kori sai lopulta hieman ryhtiä, ja näyttää useimmiten ensimmäisen kuvan näköiseltä kokoonpanolta. Ihan kiva tästä kuitenkin minusta tuli, vaikka tosiaan ryhtiä olisin toivonut kankailta enemmän.

tiistai 21. elokuuta 2012

Leafletit

Viime jouluna Vili iski helppojen lahjojen kultasuoneen ja tajusi, että minua voi tilanteessa kuin tilanteessa lahjoa käsityösälällä ilman että lahja voi mitenkään mennä pieleen. Sain Vililtä lahjakortin Titityyhyn ja muutaman kuukauden inspiraatiota odoteltuani huomasin, että kortin eräpäivä lähestyy. Niinpä kävin kesäkuun alussa kipaisemassa kortilla pari kerää Cascaden Eco+ lankaa. Tuumailin että langoista saisi mainiosti aikaan villapaidan syksyn viimoihin. En kuitenkaan malttanut antaa lankojen marinoitua laatikoissa paria kuukautta, vaan aloin välittömästi etsiä The Villapaitaa puikoille pistettäväksi. Suurempia tuskia ei ohjeen etsiminen aiheuttanut. Leaflet löytyi viime vuoden Knittysta, langan paksuus täsmäsi riittävän hyvin ja malli oli juuri oikeassa suhteessa yksinkertainen ja erikoinen. Jonkin aikaa harkitsin tekeväni Leafletin pitkähihaisena, mutta mielestäni malli näyttää lyhythihaisena raikkaammalta. 


Paksu lanka, lyhyet hihat, helppo pitsikuvio ja paljon sileää neuletta on yhtä kuin nopea neule. Oma Leaflettini valmistui muutamassa päivässä. Lankaa ei villatakkiin mennyt edes yhtä kerää (mikä siis Eco+ langassa tarkoittaa 250 grammaa). Koska Kettu K. tykästyi villatakkiini, ja koska lankaa jäi yli niin paljon, lupasin tehdä pikkusiskollekin oman villatakin. Oma versioni on kokoa XS, pikkusiskon takki puolestaan S.


LEAFLET
Malli: Leaflet
Koko: XS ja S
Lanka: Cascade Eco+
Puikot: 6.0 mm

Yläpuolella olevissa kuvissa poseeraa (ensimmäistäkö kertaa vasta nyt?!) uunituoreessa Leafletissaan Kettu K. Omasta Leafletistani otetut kuvat eivät enimmäkseen ole julkaisukelpoista materiaalia, koska itsensä kuvaaminen on aina aika hankalaa, etenkin jos kuvia yrittää räpsiä selkäpuolesta, joka kuitenkin tässä kyseisessä mallissa on se ihanin juttu. Vertailun vuoksi päätin kuitenkin yhden otoksen XS-kokoisesta Leafletistakin laittaa.


keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Space Invaders yms.

Vilillä oli synttärit pari viikkoa sitten. Koska miehille on minusta tosi vaikea löytää onnittelukortteja (kun ei ne kuitenkaan mistään ihanista tai söpöistä tykkää :/), selailin synttäreiden lähestyessä kuumeisesti erilaisia itse tehtäviä kortteja. Mitään riittävän kivaa en kuitenkaan löytänyt, joten kaivoin varastoistani mahdollisimman-kivan-muttei-liian-nätin (ostetun) kortin. Varmaan varttia kortin kirjoittamisen jälkeen sattui ruudulleni tupsahtamaan Space Invaders-kortti. Vaikka välittömin kortintarve olikin jo mallin löytöhetkellä poistunut, niin olihan mokomaa ihanuutta pakko kuitenkin testata ja heti. Kortin ohje löytyy täältä.


Enemmän innolla kuin taidolla tai tarkkuudella paukutettuna kortista tuli vähän rosoreunainen ja mutkikas, mutta silti oikein hykerrytävä. Aikani korttia kiinni ja auki taiteltuani ja vilkuiltuani sitä muutamista eri kulmista useampaan otteeseen tulin siihen lopputulokseen, että halusin kääntää invaderin toisin päin. Ohjeen mukaan tehtyä space invaderia pitää ihastella yläpuolelta, mutta käännetty invader esiintyy edukseen "seisaaltaan", eikä pöytää vasten köllötellen. Kuvan korteista vihreä on siis tehty ohjeiden mukaan ja oranssi vähän toisin.


MOHAIRSUKAT SISKOLLE
Ohje: Novitan lehdestä
Lanka: Novita Rose Mohair, alle 100g
Puikot: 4.0

Iltapuhdeprojektina valmistui jonkin aikaa sitten uudet sisäsukat Kettu K:lle. Mallina on Novitan (talvi 2009 taisi olla numero) mohairsukan malli, lankana ohjeen mukaisesti Novitan Rose Mohair. Kyseisen malliset sukat olen jo kerran aiemmin Kettu K:lle tehnyt, mutta koska Rose Mohairia ei ole tarkoitettu (selvästikään) sukkakulutukseen, ovat vanhat sukat vaatineet korjaustoimia jo varmaan parin vuoden ajan. Sukkien pohja alkoi olla jo enemmän paikkaa kuin alkuperäistä pohjaa, ja osa vanhimmista paikoistakin alkoi jo vaatia paikkausta. Parsimiseen (ihan vähän) tuskastuneena päätin tehdä kokonaan uudet sukat, tosin tällä kertaa paksumilla, ja toivottavasti kestävämmillä, pohjilla. Neuloin ensin sukat ihan tavalliseen tapaan ja sen jälkeen vahvistin pohjat jäljittelemällä silmukoita koko pohjan matkalta. Vähän aavistelen, että on varmaan olemassa fiksumpia, nopeampia, siistimpiä ja parempiakin tapoja vahvistaa neulosta. Mutta koska tämä aavistus heräsi vasta viimeisiä silmukoita vahvistellessa, jäi asian varmistaminen toiseen kertaan. Nyt pidän vain sormet ristissä sen puolesta, että sukat kestäisivät edes hieman enemmän kulutusta. (Mutta sitten kun ne puhki kuluvat, niin tuo Kettu K. vain heti paikattavaksi ne. Lankaa jäi jäljelle oikein hyvin.)
 

tiistai 22. toukokuuta 2012

Alta pois, osa 3/3 (a.k.a. huonoja ideoita)

Viimeisen talven aikana olen joutunut käsityöasioissa useamman kerran Huonon Idean uhriksi. Teoriassa ihan kiva tai järkevän kuuloinen ratkaisu on osoittautunut joksikin aivan muuksi. Tietty jollain tasolla huonot ideat kuuluukin kaikenlaiseen luovaan työhön, jota käsillä tekeminenkin enemmän tai vähemmän, ihmisestä ja projektista riippuen, on. Kuitenkin aina himpun verran harmittaa huomata idean toimimattomuus vasta toteutuksen jälkeen. Kaikkein karmein näistä Huonoista Ideoista on ehdottomasti ollut alkuvuonna tekemäni päätös yrittää jättää käsityöhommat syrjään kunnes gradu nykäisee kunnolla eteenpäin. Muutaman kuukauden ajan minimaalisella käsityömäärällä porskuttaneena voin sanoa, että ei tee henkisesti hyvää. Vaikka käsityöt vievätkin aikaa, ne myös helpottavat stressiä ja parantavat mieltä kun edes jotain saa valmiiksikin aina toisinaan. 

Joskus vuodenvaihteessa huomasin, että  jo vuosia palvellut, eurolla kirppikseltä löytynyt vaalean beige työtuolini alkoi näyttää aika kirjavalta. Meidän kämpässä ei ole "oikeaa" ruokapöytää, mistä johtuen kaikki ateriat syödään joko olkkarin sohvalla tai tietokoneen ääressä (tai kesäisin parvekkeella, jonne jonkinlainen ruokapöytä mahtuu). Tästä johtuen sekä olkkarin sohva, että ainakin minun työtuolini (ilmeisesti minä olen se meidän talouden porsastelija) kertovat aika erehtymättömästi menneiden aikojen menyyt. Kun kirppikseltä löytyi kiva, mutta verhoksi liian lyhyt verho, ajattelin pistää ruokalistat pois silmistä. 


Tuolista tuli mielestäni oikein pirteä, saumat tuntuivat olevan jokseenkin suorassa, ja toteutuskin oli helpompi kuin aluksi aavistelin. Kaikki siis oli aivan mainiosti, paitsi että. Verhokangas oli (kuten verhot kai usein on) aika löyhään kudottua, mistä johtuen kangas alkoi nyppyyntyä. Nyt etenkin istuinosa on pienten ja suurempienkin nukkanyppyjen peitossa, niitä sitten kiskon aikani kuluksi irti silloin, kun koneella olo ei sormitoimintaa aktiivisesti vaadi. Ensi kerralla voisi sitten panostaa johonkin tiiviimmin kudottuun kankaaseen, joka on kenties jopa tarkoitettu kestämään päivittäinen perskulutus.

Jokatalviseen tapaani neuloin pakkasten kiristyessä itselleni uuden pipon. Ohje löytyi Dropsin malleista, ja langatkin ovat Garnstudiolta. Tuumasin, että voisi kokeilla jotain uutta piposaralla, ja neuloin kirjoneulepipon. Ajattelin, että lämmittää mokoma vähän peruspipoa paremmin. Ja lämmittihän se, mutta jokseenkin kivoista väreistä ja tehokkaasta eristyksestään huolimatta pipo jäi kovin vähälle käytölle. Joka kerta kun pipon kiskaisi päähänsä, alkoi alitajunnassa suhisemaan tuulipukujen tarmokas kahina. Toisin sanottuna, ei ollut sittenkään (ainakaan vielä) mun juttu kirjoneulepipo. Ehkä parin vuoden päästä pipon aikaansaama lenkkitätifiilis on ihan tervetullut tekijä keskellä kovintakin talvea, sitä päivää odotellessa.


Aika pian kirjoneulepipon jälkeen tein pipon, jota vieläkin tekisi vähän mieli pitää, vaikka aurinko jo hohkaa taivaan täydeltä. Pipon ohje on Molly nimeltään, ja valtavasta koostaan huolimatta pipo on vielä kuukausien käytönkin jälkeen ihan superihqpihqjee. Ainakaan peilin perusteella pipo ei myöskään yleensä asetu niin muhkuraisen ja lurun näköisesti kuin kuvassa, en vain parempaakaan otosta löytänyt tähän hätään (vaikka sellainen saattaa olla jossain olemassakin).

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kaupunkiviljely 101

Aporian vinkit simppeliin kaupunkiviljelyyn: 
1. Siivoa maltillisesti
2. Odota
3. Nauti työnvälttelysi hedelmistä

P.S. Kasvaisikohan tuossa basilikakin?