sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Alta pois, osa 2/3

Alta pois-sarja jatkukoon vihdoin, tällä kertaa teemalla pukin konttiin pakerrettua. Aloitan pakan purkamisen vaatimattomimmalla tuotoksella, eli isälle tehdyillä lapasilla/kämmekkäillä. Kämmekkäät on tehty ilman peruslapasen ohjetta kummempaa ohjeistusta, sivuilla kulkeva palmikkokuvio on lainattu Aidez-takista. Ihastuin kyseiseen palmikkoon Aidezia neuloessani, ja se muistutti minua viljan tähkästä, joten tuumasin että voisi sopia ihan kivasti isän lapasiin koristeeksi. Lankana lapasissa on ihan perus Seitsemän Veljestä, joka valikoitui langaksi kestävyytensä vuoksi. Vaikka sataprosenttista villaa olevat langat ovat lämpimiä ja ihanan tuntuisia, ne eivät välttämättä kestä kovin rankkaa kulutusta, jollaiseen tuotteet kuin tuotteet miesten käytössä (anteeksi yleistys) usein joutuvat.


Kuvasta saattaa jotenkuten nähdä, että lapasten kärki on avautuvaa mallia. Tuumasin, että isällä saattaisi kyseisen kaltaisille lapasille käyttöä olla, jos ei muuten niin ulkosaunaa pakkasilla lämmittäessä tai tupakalla käydessä. Ihan kamalan tyytyväinen en näihin lapasiin ole, johtuen kohdasta, jossa kärkiosa kiinnittyy kämmekkääseen. Aluksi en keksinyt millään, kuinka yhdistää osat siististi, joten neuloa kilkutin kämmekäsosat valmiiksi ja elättelin toivetta, että jokin Ihan Mahtava Idea asian ratkaisemiseksi jossain vaiheessa välähtäisi. Välähdys kävi kuitenkin liian myöhään (ja sen toimivuus on yhä testaamatta, ehkä sitten joskus kokeilen), joten päädyin vähemmän fiksuun ratkaisuun, ja neuloin kärkiosat erillisinä ja yhdistin ne sitten kämmenen takaosasta kiinni kämmekkääseen. Toimii periaatteessa, mutta lopputulos ei ole aivan elegantein mahdollinen.

Halusin tänä vuonna ehdottomasti antaa Vilillekin joululahjaksi jotain itsetehtyä, lähinnä koska joululahjabudjettini oli pieni, ja itsetehdyn tuotteen arvoahan ei voi rahassa mitata. Joulukiireiden takia itsetehdyn lahjan piti olla suht nopsasti toteutettavissa, joten päätin kokeilla t-paitojen painamista stencilillä. Ensin printtasin stencilin jostain interneetsien kätköistä. Pari iltaa leikkelin pientä silppua kontaktilla päällystetystä, printatusta kuvasta. Sitten teippasin stencilin paitaan, ja töpöttelin kangasväriä ohuina kerroksina. Ostin paitoja varmuuden vuoksi kaksin kappalein, siltä varalta että stencil ensiyrittämällä hajoaa tai painatus muuten epäonnistuu. Näin ei kuitenkaan kaikeksi onnekseni käynyt.    



Paitojen värit näkyvät suunnilleen oikeina alimmassa kuvassa. Ylempiä en jaksanut alkaa erikseen editoimaan. Teeman tiedän olevan Vilille jokseenkin mieluisa, sillä varmaan ainoa asia, jota Vili on koskaan pyytänyt minua neulomaan on R2D2-pipo. Luonnollisestikaan en kyseistä pipoa ole tähän päivään mennessä hänelle tehnyt, vaikka ohjeitakin on tullut muutama vastaan.

Äidille valmistui jo reilusti ennen joulukiireitä huivi, jonka oli tarkoitus valmistua jo äitienpäiväksi. Huivin malli on Dew Drops, lankana on jokin Knitting Godessin ihanuus, joka odotti sopivan huivimallin löytymistä yli vuoden. Johtuneeko huivien työläydestä vai siitä muutoksesta mikä tapahtuu kun valmiin huivin kastelee ja pingottaa, mutta jälleen kerran tuli huivin valmistuttua kovasti itseensä tyytyväinen olo. Huivia tuli hypisteltyä monet kerrat ennenkuin maltoin sen viimein pakettiin kääriä.



sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Alta pois, osa 1/3

Alkuvuosi on mennyt gradujuttujen parissa sen verran tiiviisti, etten ole ehtinyt puikkoihin tarttua lainkaan. Uusien neuleiden aloittaminen tuntuu gradun suhteen myös vähän vaaralliselta idealta, neuleet kun tuppaavat etenemään gradua nopeammin ja helpommin ja siten vievät herkästi innon ja huomion gradulta. Niinpä yritän nyt keskittyä vielä hetken pitämään sormeni näppäimistöllä ja irti puikoilta. Kyllähän neuloa ehtii sitten kun on gradu vähän paremmassa jamassa.

Viime vuoden tekeleitä on bloggaamatta vielä melkoinen nippu, ainakin kun ottaa huomioon  ei-niin-huiman neulontatahtini. Tässä tulee nipusta ensimmäinen osa, sukat. Koska tälläkin hetkellä minun pitäisi olla tekemässä gradua, eikä bloggaamassa, jätän tekstipuolen suosiolla vähemmälle. 

Pienimmistä aloittaen, uusien tulokkaiden jalkojen lämmittimiä on valmistunut parit kappaleet. Ystäväni pienelle poikavauvalle (e.t.a ihan pian!) valmistui pikkuruiset töppöset jämälangoista. Töppösten ohje ei mielestäni ollut ihan loogisimmasta päästä, tai ainakin omat aivoni toimivat mm. raidoituksen ja langan katkomisten suhteen vähän eri logiikalla. Mahdollista on myös, että ongelma ei ollut logiikassa, vaan luetunymmärtämisessä. Joka tapauksessa, lopputulos on mielestäni ohjeen kanssa tuskailun arvoinen, kerrassaan söpöt tossut tuli näistä. Ohje töppösiin löytyy Ravelrysta.


Minusta tuli viime vuonna pikkuisen tytön kummitäti. Ristiäislahjan kylkiäisiksi valmistui typykälle (jonka nimi on muuten ihan kuin keijujen kieltä <3) junasukkia parit kipaleet. Niihin löytyy ohje täältä. Junasukat taitaa ollakin ainoa ohje, jonka olen neulonut kolmeen kertaan. Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta on se mulle. Yleensä tykkään neulomisen saralla etsiä ja kokeilla uutta mielummin kuin hioa täydelliseksi/paremmaksi yhtä ja samaa ohjetta. Junasukat on kuitenkin sen verran ihana ohje kaikin puolin, että näitä tekee ihan mielellään kerta toisensa jälkeen, vielä jatkossakin.


Vähän isommille tytöillekin on pukannut sukkaa. Venlalle tikuttelin spesiaalisukat (lue: tarkoituksella eripariset sukat) Venlan oman väritoiveen mukaisesti. Myös näihin löytyy ohje Ravelrysta. Kuva ei ehkä tätä asiaa onnistu välittämään, mutta oikein kiva pintaneule tuli näihin sukkiin.



Kettu K:lle tein joululahjaksi Karaoke sukat. Näiden ohjetta ei ilmaiseksi löydykään, vaan ovat Judy Sumnerin Knitted Socks East and West-kirjan ohje. Karaoket eivät minussa alunperin herättäneet minkäänlaisia lämpimiä fiiliksiä kirjan kuvien perusteella ja vähän skeptisesti lähdin neulomaan näitä kun Kettu K. pyysi. Mutta sukatpa olivatkin livenä tosi nätit!